Näin pääset haastattelemaan omaa suosikkijulkkistasi

Mitä sanoisit, jos postissa tipahtaisi kutsu haastattelemaan omaa suosikkijulkkistasi, jonka liikkeitä olet seurannut omassa verkkopäiväkirjassasi? Hollywoodissa omaksi huvikseen kirjoittava bloggaaja tai fanisivujen ylläpitäjä voi päästä mukaan tekemään haastatteluita oikeiden toimittajien kanssa.

Elokuvastudiot tykkäävät fanibloggaajista: he eivät kysy tähdiltä tylsiä kysymyksiä esimerkiksi poikaystävistä tai huumeista. Blogiin ilmestyy yleensä sanatarkka kopio haastattelusta, ilman ikäviä sivukommentteja elokuvan tasosta tai näyttelijän suorituksesta. Tosifani ei halua haukkua idoliaan ja pilata uuden tapaamisen mahdollisuutta.

Tuttu amerikkalainen freelancetoimittaja on ilmiöstä raivoissaan. Hän on bloggaajan kanssa samassa haastattelutilaisuudessa ja tekee tähdestä artikkelin Cosmopolitaniin. Toimittaja on sopinut kirjallisesti studion kanssa, että hän saa kirjoittaa haastattelusta vain Cosmoon. Jos toinen aikakauslehti pyytää juttua samasta haastattelusta, hänen on pakko kieltäytyä.

Studion kanssa tehtyä sopimusta ei sovi rikkoa, jos haluaa päästä jatkossakin tekemään juttuja tähdistä. Ja ne ovat Hollywood-reportterin pääasiallinen tulonlähde.

Juttua pyytänyt toinen aikakauslehti haluaa kuitenkin julkaista artikkelin suositusta tähdestä. Lehden neuvokas toimitussihteeri löytää verkosta bloggaajan tekemään haastattelun ja käyttää sitä jutun pohjana, viitaten epämääräisesti Internet-lähteisiin. Lehteen ilmestyy juttu, jonka alkuperäisestä lähteestä ei ole todellista varmuutta.

Päätoimittaja on kuitenkin tyytyväinen: juttu suositusta näyttelijästä on lehdessä eikä siitä tarvinnut maksaa juttupalkkiota. Freelancetoimittaja kiroaa elokuvastudiot, toimitussihteerit ja bloggaajat alimpaan helvettiin.

Fanibloggaajia löytyy jokaiselta alalta. Teknologiasta verkkoon huvikseen kirjoittava löytää postilaatikosta kovan paketin, jossa on arvostelukappale uusimmasta kännykkämallista. Ruokabloggaaja kutsutaan uuden ravintolan avajaisiin ja parhaista bileistä verkossa raportoivat juhlijat pääsevät jonon ohi yökerhoon. Kehuvat jutut avaavat taas uusia ovia.

Jossain vaiheessa muutama fanibloggaaja huomaa saman kuin perinteinenkin toimittaja. Kun kirjoittaa ikävistä asioista, lukijamäärät nousevat. Ilkeilemällä oikein kunnolla pääsee todennäköisesti television puheohjelman vakiovieraaksi. Tästä esimerkkinä vaikkapa amerikkalaisen Perez Hiltonin julkkisjuorut tai Gizmodon huumorilla höystetyt teknologiauutiset.

Julkkisbloggaajien kulta-aika voi olla kuitenkin kohta ohi. Verkkojulkaiseminen on muuttunut niin helpoksi, että julkkikset voivat pitää suoraan yhteyttä faneihinsa. Esimerkiksi brittiläinen näyttelijä Stephen Fry on aktiivinen mikrobloggaaja, jonka 140 merkin mittaisia Twitter-viestejä seuraa yli miljoona ihmistä. Fry nauttii tilanteesta: hän tavoittaa miljoonayleisön suoraan kännykästään, ilman vääristäviä välikäsiä.

Twitterin kaltaisten palvelujen myötä suurimpaan tulikasteeseen joutuvat lukijat. Ovatko Fryn arviot omasta työstä tai henkilökohtaisesta elämästä kiinnostavia? Vai onko sittenkin hauskempaa lukea muiden kirjoittamia pikkuilkeitä kritiikkejä tai meheviä juoruja, jotka tuovat esiin myös julkkisten pimeän puolen?

Millainen olisi ollut Roman Polanskin Twitter-feed vuonna 1977? Kumpaa Polanskin mahdollinen miljoonayleisö Twitterissä olisi uskonut: Polanskin viestejä vai perinteistä lehdistöä ja viranomaisia?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi