Putkiaivo, tule rohkeasti kaapista!

Onko sinulla vaikeuksia keskittyä mihinkään pidemmäksi aikaa? Googlaatko pakonomaisesti tietoa kesken lukemisen?

Alatko hiplata kännykkää heti kun elokuvassa tulee suvantokohta? Olet todennäköisesti moniajon uhri.

Saat jatkuvasti niin paljon virikkeitä, että vanhanaikainen keskittyminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kun valitat asiasta ääneen kollegalle, saat ehkä vastaukseksi pientä hymähtelyä ja toteamuksen ”tervetuloa 2000-luvulle, pitää osata moniajoa”.

Tunnet todennäköisesti itsesi ääliöksi ja alat teeskennellä osaavasi tehdä viittä asiaa yhtä aikaa. Hetken kuluttua huomaat, että työtehosi on romahtanut ja et tunnu saavan mitään aikaan.

Tämä on täysin normaalia, sillä ainakin tieteen valossa moniajoon kykenevä ihminen on mahdottomuus. Yhdysvalloissa tunnettu aivotutkija ja Brain Rules -kirjan kirjoittaja John Medina sanoo aivojen prosessoivan informaatiota yhdessä putkessa.

Jos putkeen kaataa useampia tehtäviä samaan aikaan, ne menevät jonoon ja aivot hoitavat niitä vuorotellen. Tässä tilanteessa aivot kuitenkin kuormittuvat niin paljon, että ihmiset tekevät neljä kertaa enemmän virheitä kuin yhteen asiaan keskittyessään.

Aivot eivät myöskään pysty vaihtamaan salamana tehtävästä toiseen. Jos tunnet että teet sataa asiaa yhtä aikaa etkä saa mitään valmiiksi, asia on juuri niin. Aivosi ovat jatkuvasti kytkin pohjassa vaihtaessaan tehtävästä toiseen. Ei siis ihme, että et etene mihinkään.

Samaa todistaa myös Stanfordin yliopiston elokuussa julkaisema tutkimus, jossa sadalle opiskelijalle tehtiin havainto- ja muistitestejä. Tulos oli shokeeraava: ihmiset, jotka pitivät itseään moniajoon kykenevinä, suoriutuivat kaikissa testeissä huonommin kuin ihmiset, jotka pitivät itseään huonoina ”sekakäyttäjinä”.

Stanfordin tutkimus jättää toki epäselväksi sen, oliko tutkimukseen osallistuneilla moniajoihmisillä jo valmiiksi keskittymisvaikeuksia, joita kännykkä ja Internet ovat edelleen pahentaneet.

Sen sijaan putkiaivot pysyivät putkiaivoina myös testitilanteessa, he eivät välittäneet häiriötekijöistä. Ehkäpä nämä olivat niitä ihmisiä, jotka käyvät vielä ensi vuonnakin levykaupassa, tilaavat sanomalehtiä ja aloittavat ruoanlaiton kuorimalla, eivät poistamalla repäisykalvon mikroeineksestä.

Kännykät, tietokoneet ja Internet ovat olleet keskuudessamme vielä niin vähän aikaa, että emme todennäköisesti ymmärrä niiden vaikutuksia.

Ehkä joskus tulevaisuudessa kauhistellaan lapsille ja nuorille suunnattuja kännykkä- ja tietokonemainoksia samaan tapaan kuin nyt ihmetellään 50-luvun lapsille suunnattuja tupakkamainoksia.

Tutkimustuloksia odotellessa kannattaa kuitenkin pitää kiinni putkiaivoista. Ne voivat olla katoava luonnonvara.

Kirjoittaja on opintovapaalla oleva Helsingin Sanomien toimittaja, joka opiskelee USC Annenbergin journalismilinjalla Los Angelesissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendillä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi