Suomea ei pääse pakoon

Kun vuonna 1991 hyppäsin ruotsinlaivaan ja lähdin ensimmäistä kertaa kiertämään Eurooppaa junalla, vapauden tunne oli riemastuttava.

Kotiin ja vanhempiin oli todella vaikeaa pitää yhteyttä ilman kännykkää ja Internetiä. Interreilaaja ei voinut soittaa hostelin puhelimesta, koska yksi puhelu olisi syönyt helposti koko päiväbudjetin.

Vain muutamassa maassa oli tarjolla puhelinkortteja, joilla saattoi soittaa halvalla kotiin.

Jo Saksasta äidille puhuessa tunsi olevansa todella kaukana, kun analoginen puhelinlinja rahisi ja kaikui.

Kahdessakymmenessä vuodessa teknologia on tehnyt yhteydenpidosta vähän liiankin helppoa.

Oma suosikkini on virtuaaliaamiainen ystävien kanssa. Laitan videokameralla varustetun kannettavan keittiön työtasolle, pistän Skype-videopuhelun käyntiin ja alan valmistaa aamiaista.

Aikaeron takia toisessa päässä puhuva kaveri tai lanko on tullut juuri saunasta ja paistaa makkaraa. Aika kotoista.

Ilmaisen videopuhelun myötä koko soittamisen idea on muuttunut.

Keskittyneen puhelimessa puhumisen sijaan huoneessasi on virtuaalivieras, jonka kanssa vaan jutellaan. Välillä lapset käyvät vääntelemässä naamaansa kameralle ja esittelemässä piirustuksiaan. Kun tietokoneen kytkee videotykkiin, tunne läsnäolosta on vielä rajumpi.

Jos sukulaiset asuvat samalla aikavyöhykkeellä, voi videopuhelun avulla katsoa yhdessä entisessä kotimaassa näkyviä televisio-ohjelmia ja syödä illallista.

Teknologian myötä on entistä helpompaa olla suomalainen myös ulkomailla. Se romuttaa myös kaikki haaveet monokulttuureista, joissa ollaan "maassa maan tavalla".

Eikä edes kännykkä ole enää entisellään. Aiemmin sillä ei voinut kuvitellakaan soittavansa Suomeen, jos laskusta piti vastata itse.

Nyt oma Android-älypuhelimeni käyttää ulkomaanpuheluihin Internetiä ja Google Voice –palvelua.

Soittaminen tapahtuu normaaliin tapaan, mutta todella kalliin ulkomaanpuhelun sijaan maksan puhelusta viidestä seitsemääntoista senttiä minuutilta, riippuen maasta ja vastaanottajan liittymästä. Kavereiden Suomesta soittamat Skype-puhelut tulevat suoraan kännykkään – lähes ilmaiseksi.

Tekstiviestejäkään ei tule enää lähetettyä, koska puhelin osaa Googlen chatin, eli reaaliaikaisen keskustelun. Tekstarit voi korvata myös Twitter-mikroblogipalvelun yksityisviesteillä. Älypuhelimen ja amerikkalaisen dataliittymän hinta tulee tienattua hetkessä takaisin.

Vielä 90-luvulla reissatessa sähköposti oli pääasiallinen yhteydenpitoväline. Nyt sen on korvannut Facebook ja osin Twitter.

Kirjeiden kirjoittaminen on ollut mielestäni aina hieman outo ja juhlava tapa viestiä. Niitä kirjoitettiin, koska muuta tapaa pitää yhteyttä ei ollut. Kuinka usein kirjoitat kirjeitä ihmisille, joiden kanssa olet yhteydessä joka päivä?

Kun katselee kaverin lähes reaaliajassa lataamia kuvia lomakohteen uima-altaalta, on helppoa unohtaa, miten uskomatonta aikaa elämme.

Teknologia on tehnyt maailmasta kylän ja kavereista ikuisia. Tosin minua harmittaa hieman kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka eivät pysty katoamaan enää kuukaudeksi millekään reissulle. Teidän vanhemmillenne se oli vielä mahdollista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi