Ylen ongelmat ratkeaisivat teräväpiirtoon siirtymällä

Oletko hiljattain hankkinut yli 40-tuumaisen litteän tv:n kotiisi? Ostos tuntui varmasti aluksi todella mahtavalta: tehtaalla säädetty ylikirkas ja -värikäs kuva näytti tulevan suoraan tulevaisuudesta verrattuna vanhaan kuvaputkitelkkariin.

Seuraavalla viikolla pyysit kaverit katsomaan futista. Ylen kanavalta näkyvä ottelu näytti kuitenkin jotenkin tuhnulta. Pelaajien selästä ei erottanut numeroita, vaikka ruutu oli paljon isompi kuin vanhassa tv:ssä. Eikä futaajien naamasta erottanut hikikarpaloita tai ruohosta yksittäisiä korsia, vaikka ne näkyivät hienosti vielä kodinkoneliikkeen teräväpiirtodemossa.

Syynä on tietysti se, että televisioosi tuleva signaali on edelleen sitä samaa kuvaputkitasoa kuin aiemminkin. Sony, Panasonic tai Samsung eivät voi mitään suomalaiselle tv-teknologialle, joka on jäänyt jonnekin viime vuosituhannelle yhdessä Nokian, Hausmyllyn ja Pansuolan kanssa.

Ero tv-kuvan laadussa erityisesti Yhdysvaltoihin verrattuna on suuri. Siellä siirtymistä digi-tv:hen viivästettiin sopivasti niin, että samalla saatiin käyttöön teräväpiirtotekniikka eli HDTV (High Definition Television). Kaikki pääkanavat näkyvät maksutta teräväpiirtona niin antenni-, kaapeli- kuin satelliittiverkonkin kautta.

Kun teräväpiirto on vakiintunut käyttöön, se ajaa samalla kaikkea liikkuvaan kuvaan liittyvää teknologiaa eteenpäin. Kun olet kerran tottunut terävään kuvaan, sitä pitää saada myös netistä ja kännykästä, ilman lisämaksuja. Suomessa tilanne on ajautunut täysin päinvastaiseksi: HD-kuva on pääosin kansainvälisten mediayhtiöiden tarjoamaa erikoisherkkua, josta pitää maksaa ekstraa.

Toki oli hienoa, että Yleisradio halusi olla vuosituhannen alussa kehityksen etunenässä ja tuoda digi-tv:n markkinoille jo ennen kuin vastaanottimia oli edes myynnissä. Se oli todellista innovoinnin tukemista. Mutta pellepelottoman arkeen kuuluu myös mokailu ja erityisesti omien epäonnistumisten rehellinen myöntäminen. Kuinka monta kertaa Ankkalinna olisi tuhoutunut, jos Pelle Peloton ei olisi huudahtanut ”Voi ei!” ja alkanut nöyrästi korjata keksintönsä aiheuttamaa tuhoa.

Nyt Ylestä pitäisi löytyä se sankari, joka sanoisi rohkeasti että ”anteeksi, mokasimme, korjaamme liian innokkuuden aiheuttamat virheet ja siirrymme teräväpiirtoon pikimmiten”. Rahaa hankkeeseen voisi löytyävaikkapa radio- ja tv-kanavien määrää vähentämällä. Esimerkiksi Britanniaan verrattuna suomalaisia todella hemmotellaan: Yle tuottaa lähes puolet BBC:n kanavamäärästä, vaikka väestöä on vain kymmenesosa.

Teräväpiirtoon siirtyminen tarjoaisi myös luonnollisen tavan siirtää Ylen kanavat salauskortin taakse. Se lopettaisi yhä hullunkurisempia piirteitä saavan lupamaksukeskustelun ja takaisi Ylelle työrauhan. Samalla suomalaiset olohuoneet päivittyisivät tälle vuosituhannelle ja yksi epäonnistuneimmista digi-tv-siirtymistä saataisiin kunnialla päätökseen.

Kirjoittaja on entinen HS.fi:n tuottaja, joka työskentelee USC Annenbergin tutkijana Los Angelesissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi