Lapsen ääni kuuluviin saduttamalla

Sadutus on menetelmä, jossa tarina syntyy kertojan ja saduttajan välillä. Siinä yhdistyvät kirjoittaminen, lukeminen ja kertojan toivomat korjaukset.

Se poikkeaa sadunkerronnasta siinä, että lapsi itse pääsee kertomaan tarinaansa sellaisena kuin hän se haluaa.

Lapsilla usein paljon kerrottavaa, joka helposti kuulematta, koska he eivät osaa kertoa sitä samalla tavoin kuin aikuinen tai me aikuiset emme osaa niitä kysyä.

"Aikuiset usein kysyvät lapsilta paljon asioita, mutta samalla he tulevat ohjanneeksi kysymyksillään lapsen kertomusta", sadutusmenetelmän kouluttaja, dosentti Liisa Karlsson sanoo.

Sadutuksessa lapsi pääsee hänen mukaansa kertomaan itse omasta maailmastaan hänelle sopivalla tavalla.

"Lapsilla saattaa olla sellaista tietoa, johon muuten ei päästä käsiksi. Sadutus on leikinomaista ja sopii lapsen kokemusmaailmaan", hän kertoo.

Saduttaa voi kuka vaan, mutta siihen saduttamiseen täytyy varata aikaa, tarinat eivät synny välttämättä hetkessä.

Saduttaja tarvitsee kynän ja paperin ja hän aloittaa sadutuksen kehottamalla: "Kerro satu (kertomus tai tarina), juuri sellaisen kuin haluat. Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot. Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle, ja voit korjata sitä, mikäli haluat."

Saduttaja ei puutu lasten kertomukseen, vaan kirjaa ne ylös sellaisena kuin tämä ne kertoo. Saduttaja ei pidä myöskään hermostua, jos kertoja tarvitsee tarinansa luomiseen taukoja.

"Paras saduttaja on innostunut kuuntelija ja sillä tavalla rohkaisee lasta kertomaan", Karlsson sanoo.

"Joskus on esimerkiksi helpompaa pyytää lasta ensin piirtämään tarinansa ja sitten vasta kertomaan."

Sadutus lisää Karlssonin mukaan lapsen itsetuntoa ja oma-arvontuntoa sekä rohkaisee lasta ilmaisemaan itseään. Ihanne hänestä olisi, jos sitä harrastettaisiin säännöllisin väliajoin.

Eniten sadutusta on käytetty lasten kanssa, mutta menetelmä sopii hänen mukaansa kenelle vaan iästä ja kulttuurista riippumatta.

"Sadutus on hyvä dokumentointiväline, jolla voidaan kerätä valokuvien ohella eräänlaista tarina-albumia ihmisen elämän varrelta", hän vinkkaa.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi