Pienten lasten mielipidekirjoitus syntyy haastattelemalla

Kenen vuoro on seuraavaksi, lastentarhan opettaja Reetta Hietanen kysyy. Vironiemen päiväkodissa on tarkoitus tänään kirjoittaa mielipidekirjoituksia.

Saima Hutrilla , 6, on aihe jo valmiina. Perhe on ollut lomamatkalla Italiassa ja hän on oppinut hieman italiaakin: ciao, prego, gelato.

"Hei, ole hyvä ja jäätelö", Hutri suomentaa.

Hän on saanut matkalta aiheen mielipidekirjoitukseenkin. Se liittyy säähän. Hän haluaisi, että Suomessakin olisi lämpimämpää kuten Italiassa. Hietanen toimii kirjurina.

"Mitäs sä oo mieltä, että mites se vaikuttais jos olisi paljon lämpimämpää", Hietanen kysyy.

Vironiemen päiväkodissa on pitkät perinteet lasten haastattelemisesta. Päiväkoti kokoaa neljä kertaa vuodessa oman Viesti-lehden, jossa lasten tarinat julkaistaan.

Haastattelija kirjaa ylös lasten kertomuksen sellaisena kuin hän sen kertoo. Lopuksi tarina luetaan ääneen ja siihen voidaan tehdä muutoksia. Menetelmä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vaatii aikuiselta taitoa kysyä ja kuunnella.

"Joskus huomaan itsekin kysyväni liian monimutkaisia. Kysymykset eivät saa olla myöskään liian ohjaavia", Hietanen kertoo.

Hietanen antaa esimerkin: Ei esimerkiksi kannata kysyä oliko jokin asiaa kivaa tai tyhmää. Siihen voi vastata vain kyllä tai ei. Sen sijaan on parempi kysyä, että millaista jokin asia on.

Haastattelun lopuksi Saima Hutri kuuntelee, kun Hietanen lukee hänen mielipidekirjoituksensa ääneen ja nyökkää. Hän on tyytyväinen. Noin se meni.

Mitä mieltä hän on tämänkertaisesta haastattelusta? Kuinka se sujui?

"Ihan ok, vaikka jotkut kysymykset oli vähän vaikeita", Hutri sanoo.

Aina kaikki lapset eivät halua jutella tai kertomusta ei vain synny. Silloin haastattelun voi laittaa syrjään ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi