Äiti on vanhempi myös vankilassa

Lapselle kaikista rakkain on äiti, vaikka hän olisi murhannut isän.

Lapset ovat tulleet leikkimään äitinsä kanssa. Aikaa siihen on vain kolme tuntia.

Johanna Heiskanen, 31, istuu vankeusrangaistusta lasten isän murhasta. Mies kuoli viime kesäkuussa, kun ase laukesi.

"Se tilanne oli todella sekava", Heiskanen muistelee.

Elinkautista on jäljellä yli kymmenen vuotta. Ajatus siitä on raskas ja ero lapsista musertavaa. Kolmetoista vuotta yhdessä olleella parilla on viisi lasta, joista nuorimmainen oli vauva äidin joutuessa vankilaan. Mieltä helpottaa se, että koko katras asuu sukulaisten luona.

Yleensä kouluikäiset tytär ja poika tapaavat äitiä pienessä huoneessa kerran kuussa kolmen tunnin ajan. Mutta nyt on juhlahetki, sillä Hämeenlinnan keskusvankilassa on äiti-lapsi-päivä.

Vankilan henkilökunta on ideoinut jumppa- ja juhlasaleihin piirustusnurkkauksen, ongintaa sekä musiikkituokioita. Ruoka on katettu kotoisaan henkilökunnan taukohuoneeseen. Tunnelma on välitön ja naurua riittää, kun kuusi vakavista rikoksista tuomittua naista hellii lapsiaan.

Arviolta noin kahdeksantuhannen suomalaislapsen vanhemmista toinen tai molemmat ovat vankilassa.

Heiskanen kertoi heti murhan jälkeen lapsille, että isän kuolema on äidin syy ja äiti joutuu vankilaan.

"Nuoremmat lapseni sanovat minulle vieläkin, että isi on kuollut ja sä tapoit sen."

Rankoista kommenteista huolimatta Heiskanen haluaa painottaa lapsilleen, että aina pitää puhua totta.

Harvojen tapaamisten lisäksi yhteyttä pidetään viikoittain puhelimella, postikorteilla sekä kirjeillä. Kirjoittamiseen on aikaa, sillä 23 tuntia vangin vuorokaudesta kuluu lukkojen takana omassa sellissä. Yksi tunti ulkoillaan.

Myös lapset kirjoittavat paljon. Ystävänpäiväkortit äiti sai Vaasaan, jossa hän oli mielentilatutkimuksessa tammi–maaliskuussa.

Vanhimman tyttären kortissa luki, että kävi äiti miten kävi, olen rinnallasi.

Lapset kirjoittavat äidille tavallisista asioista, kuten koulupäivistään, koenumeroistaan sekä sukulaisten voinnista.

"Meillä on aina ollut todella hyvät välit, ja tämä vankila-aika on tavallaan lähentänyt meitä", Heiskanen kertoo.

Lapsilleen hän haluaa tehdä selväksi, ettei ole hylännyt heitä. "Kun ikävä iskee, ajattelen hyviä hetkiä äidin kanssa", tytär paljastaa.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi