21.1.2012 3:00
Suomessa on 10 000 agilityn eli koirien esteratakilpailun harrastajaa ja lajin suosio on kasvussa. Sitä rajoittaa kuitenkin puute tiloista ja valmentajista.
Lajia harrastetaan paikoissa, jotka ovat muussakin käytössä, kuten hevosmaneeseissa.
"Menee helposti tunti, että radan saa rakennettua sellaiseen paikkaan", sanoo Laura Gummerus. Hän harrastaa agilitya shetlanninlammaskoiransa Roihun kanssa.
Gummerus käyttää harrastukseen viikossa noin kolme tuntia ja päälle toiset kolme tuntia automatkoilla.
Rahaa kuluu vuodessa noin tuhat euroa. Sillä maksetaan kurssit, kilpailumaksut ja tilavuokrat.
Vantaalle rakennetun uuden agilityareenan ylläpitokustannukset maksetaan koiraseurojen käyttömaksuilla. Tämän kokoluokan lämmitettävä halli on ensimmäinen pääkaupunkiseudulla.
Hallin perustamiskustannuksiin otettiin lainaa, saatiin tukea ely-keskukselta ja sponsorirahaa terveyssiteitä ja pikkuhousunsuojia tekevältä yritykseltä. Niinpä sen virallinen nimi on Vuokkoset-areena.
"75 prosenttia lajin harrastajista on naisia", valottaa uuden hallin puuhamies ja lajin harrastaja Markku Laurén.
Kisoissa koirat jaetaan korkeuden mukaan kolmeen eri luokkaan. Rodulla ei ole väliä.
"Koira oppii asiat yleensä nopeasti, ohjaajalla menee kauemmin", kertoo Laurén koiran ja ohjaajan yhteispeliin perustavasta lajista.
Agilityssa koiraa ohjataan radan läpi kehon avulla. Tärkeintä ohjaamisessa on hartialinja ja kropan suunta. Käsillä voi tarvittaessa avittaa.
"Monesti mulla lähtee kädet vispaamaan vähän liikaa ja koira hämmentyy suunnasta. Kouluttaja on kurssilla pistänyt harjoittelemaan kädet taskussa", sanoo Laurén.
Kisassa ratkaisevat aika ja virhepisteet, joita voi tulla esimerkiksi esteiden pudottamisesta tai väärästä pujottelusta. Ennen kisaa ohjaajille annetaan viisi minuuttia aikaa tutustua rataan.
Tässä ajassa pitää arvioida, millä linjoilla koiran ohjaus onnistuu parhaiten.
"Kannattaa kulkea rata läpi myös sen takia, ettei itse pudota esteitä, kun seuraa vain koiraa."
Gummeruksen mukaan hänen paimenkoiransa on helposti irtoavaa rotua.
Se tarkoittaa, että koira päättää itse minkä esteen ottaa seuraavaksi, jos ohjaaja on lian hidas.
Gummeruksen mukaan Roihu innostuu aina kovasti nähdessään radan.
"Välillä normaaleilla ulkoilulenkeilläkin tulee vastaan paikkoja, joita se ehdottaa harjoitteluun."
FAKTALajia voi harrastaa myös sekarotuisilla 21.1. 3:00
Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi