Aktivisti hankkii ruokaa ohi systeemin

Ruokaosuuskunnan vetäjä Olli Repo ottaa rennosti, mutta saa paljon aikaan.

Helsinkiläisessä Olli Revossa, 37, ei ole pioneerin paloa eikä kansanjohtajan kiihkoa. Hän istuu lippis päässä, ottaa lunkisti ja naurahtelee tuon tuosta.

Silti hän on polkaissut liikkeelle isoja juttuja. Ensin syntyi oma ruokapiiri, joka toi ruokaa Herttoniemeen suoraan tiloilta. Sitten, keväällä, hommattiin pelto ja pestattiin sinne oma puutarhuri kasvattamaan ruokaa.

Sitten lippiksen alla välähti taas. Hän löysi vuokrapellon läheltä kokonaisen puutarhan taloineen ja vuokrasi sen saman tien kymmeneksi vuodeksi.

"Se on oikea kummitustalo, joka oli kauan autiona ja hoitamatta. Talon omistaja kunnostaa nyt rakennuksen, ja me herätetään henkiin puutarha.

"Tarkoitus on, että se laitetaan ensin kuntoon ja sitten tehdään siitä kannattava."

Repo virittelee myös yhteistyötä kalliolaisen pastatehtaan kanssa. Se tekee vielä joskus osuuskunnalle tuorepastaa luomujauhoista. Hän on myös pestannut maatiloja viljelemään vihanneksia.

"Onhan se viljelijällekin mukavaa, kun tietää, että nuo hullut ostaa parsakaalit varmasti. Ei tarvitse miettiä, mihin sadon saa menemään."

Joitakin tiloja outo ostajajoukko on epäilyttänyt.

"Eräs isäntä sanoi, että tuo meno on nähty jo 1960- ja 70-luvulla. En lähde tuohon enää mukaan."

Olli Revosta tuli ruoka-aktivisti sen jälkeen, kun perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Kotona alettiin tehdä lapsille hyvää suomalaista perusruokaa. Marketien mauttomat vihannekset ja marinoidut lihat eivät innostaneet, parempaa pitää saada, perhe tuumi.

Tarvittiin vielä pari huomiota ennen kuin ajatus ruokapiiristä syttyi. Lähikauppa vaihtoi omistajaa, eikä Repo enää löytänyt hyllyistä tuttua espressoa.

"Jätin palautelaatikkoon lapun. Kaupassa sanottiin, että sen käsittely vie puoli vuotta. Aloin miettiä, miten monimutkaista ruokakauppa on."

Hän ei halua varsinaisesti haastaa ruokateollisuutta, vaikka hankkiikin ruokaansa ohi totunnaisen systeemin.

"Ei me olla mikään historian elvytysseura. Kehitykselle pitää olla ihan kiitollinen. On mulla kännykkä, televisio ja tietokone", hän luettelee. "No, autoa ei ole."

Ruokateollisuus on tehnyt hyviä asioita, hän sanoo.

"Sen alkuperäinen ajatus oli tehdä ruuasta kuluttajille parempaa. Nyt raha ja voitto merkitsevät vain enemmän kuin kuluttajien tarpeet."

Osuuskunnan pellot tuottivat kesällä perunaa niin paljon, että sitä riitti myytäväksi asti. Perunoita myytiin syyskuussa Herttoniemessä pop up -kyläkaupassa, putkifirman entisessä varastossa, yhden viikonlopun ajan. Repo hoiti logistiikkaa.

"Hain aamulla jauhoja Majvikin tilalta ja meille leivottua luomuleipää Jollaksesta."

"Perunat nostettiin joukolla perjantaina ja tuotiin tänne."

Ne ovat isoja kuin miehen nyrkki. "Jytkyt 2 e / kg", lukee laatikossa.

"Me ollaan ihmetelty, miksei perunaa mene enemmän. Ehkä jytky-nimi ei myy täällä Hertsikassa", hän naurahtaa.

Repoa haastateltaessa pop up -kauppaan tulee mummo, joka hakee sieltä perunoita jo toisena päivänä peräkkäin.

"Olipa hyviä perunoita, ihan kuin ennen vanhaan", mummo kehaisee ja puuskahtaa: "Mitä paskaa ne tuolla kaupassa myy?"

Repo ilahtuu.

"Tämä ei ole ruokaelitismiä. Me halutaan hyvää, tavallista ruokaa, joka on pitänyt suomalaiset hengissä aina."

Ruoka-aktivisti Olli Repo on töissä mainostoimistossa, ja hänen paidassaan lukee Yes in my backyard. Hän pelaa vapaa-ajallaan herraseurassa "pipolätkää talvella ja potkupalloa kesällä".

"Me ollaan Herttoniemen Papat eli Hepa. Ei keksitty yhtä hyvää nimeä kuin Itä-Helsingin Raketti Ihra."

Hän viihtyy kaupungissa. Silti ei tarvitse mennä historiassa taaksepäin kuin kaksi sukupolvea, kun häneltäkin löytyvät multaiset sukujuuret – mikä ruoka-aktivistille sopiikin.

"Kun isoisäni lähti talvisodan loputtua Kurkijoelta, hän tappoi karjan ja otti muistoksi isoimman härän nenärenkaan."

"Se on nyt isoisän pannuhuoneen oven kahvana."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi