2.12.2011 3:00
Vartiokylän alakoululla askarrellaan. Pöydät lainehtivat käärepaperia, mutta onneksi liisterit ovat pysyneet siististi kupeissaan.
Suomeen kulkeutunut elävien joulukalentereiden perinne herättelee Helsingin kaupunginosia talviuniltaan.
Elävän joulukalenterin ajatus on, että asukkaat järjestävät toisilleen joulunodotuspäiville jotain pientä kivaa.
Askartelu on Vartiokylän elävän kalenterin ensimmäinen luukku.
Loviisa Pursiainen, 7, levittää liisteriä paperimassapallon pintaan.
"Tästä tulee tällainen pieni, jossa on näitä pilkkuja."
Vartiokylän omakotiyhdistyksen varapuheenjohtaja Anne Salmia-Sarlin kertoo lukeneensa elävästä joulukalenterista.
"Jokin kirjallisuuskerho sitä oli ruvennut Tapanilassa puuhaamaan. Kysyin martoilta ja partiolaisilta, pitäisikö meidänkin. Ruvettiin toimeen."
Kallion Suonionkatu 7:n asukkaat puolestaan päättivät avata sisäpihansa portit myös muille helsinkiläisille.
Talon väellä on ollut jo vuosia tapana päästää lapset yhdessä koristelemaan pihan komea kuusi. Samalla lauletaan joululauluja ja juodaan glögiä.
"Itseänikin kiinnostaa, mitä muilla sisäpihoilla tapahtuu", selittää asukasyhdistyksen puheenjohtaja Mari Mattsson.
Talon jouluperinne muuntui joulukalenterin luukuksi, kun ohjelmaan lisättiin talossa asuvan kirjailija Torsti Lehtisen puhe ja Oona Mattsson, 9, halusi soittaa huilua.
"En halunnut, vaan sinä pakotit", Mattsson korjaa äitiään.
Mutta soittaa silti kauniisti. Kappale on Jouluyö, juhlayö.
Vaikka elävät joulukalenterit ovat usein lapsiperheiden toisilleen järjestämiä, löytyy niistä muutakin menoa.
Ateneumin taidemuseon aulassa Murha-tanssikollektiivin esityksissä ei ole oikein joulusta tietoa, vaikka nykytanssia voi laveasti tulkitakin.
Anniina Jääskeläisen ja Sonya Lindforsin Urbanapa -joulukalenterissa tanssia tuodaan lähemmäs tavallista ihmistä.
Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi