Ensitanssija valitsi Suomen

Kansallisbaletin pääroolit saivat Maria Baranovan, 19, palaamaan Saksasta Helsinkiin.

Tanssija Maria Baranova oli juuri pakkaamassa tavaroitaan kotona Hampurissa, kun kännykkä soi. Oli kaunis syyskuun päivä, ja Hampurin baletti oli kohtsiltään lähdössä kiertueelle. Kaikki askeleet häipyivät hetkeksi suomalaistanssijan päästä, kun hän kuuli, mitä asiaa soittajalla oli.

Suomen kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve tarjosi Hampurin baletissa työskentelevälle 19-vuotiaalle työtä ja samalla ylennystä kuorotanssijasta ensitanssijaksi. Siis jokaisen ballerinan himoitsemia päärooleja.

Baranova oli jo ajatellut jäädä Hampuriin, Hän oli lähtenyt sinne yksin balettikouluun vain 16-vuotiaana. Jo siinä vaiheessa hänestä puhuttiin Suomen oloissa harvinaisena tanssijalupauksena.

"Tarkoitus oli, että olisin ollut koulussa kaksi vuotta, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen John Neumeier kutsui minut ryhmään."

Ryhmä ei ollut sen vähäisempi kuin Neumeierin johtama Hampurin baletti, jossa Baranova aloitti syksyllä 2009.

Kutsu Hampuriin sattui tiiviiseen ajanjaksoon Baranovan elämässä. Hän oli juuri voittanut Helsingin kansainvälisen balettikilpailun juniorisarjan ja saanut työtarjouksen Kansallisbaletista. Pienen miettimisen jälkeen Hampuri vei voiton.

"Ajattelin, että ehdin Suomeen myöhemminkin, mutta sitten rakastuin Hampurissa tanssimiseen niin paljon, että ajattelin jääväni sinne koko elämäksi."

Kielitaitokin olisi riittänyt Keski-Eurooppaan mennen tullen, sillä Baranova osaa saksaa, on käynyt ranskalaisen koulun ja puhuu kotona venäjää. Sen lisäksi sujuvat suomi ja englanti. "Ukrainaa osaan jonkin verran."

Baranova eteni Hampurissa nopeasti kuorotanssijasta pieniin soolotehtäviin.

"Myös Hampurissa minusta haluttiin solistia, mutta siellä se vie enemmän aikaa."

Päätös Suomeen palaamisesta oli tavallaan hirvittävän vaikea, tavallaan hyvin helppo. Hämmentynyt Baranova sanoi Grevelle miettivänsä hetken, vaikka teki päätöksensä heti.

"Tuli mahdollisuus palata kotiin, asua kotimaassa ja tanssia kaikki roolit heti."

Baranova aloitti Kansallisbaletissa marraskuun alussa. Hänen ensimmäinen tulikokeensa, Don Quijote -baletin ärhäkän Kitrin rooli, oli edessä jo vajaan kahden viikon päästä. Miten ihmeessä hän ehti viimeistellä ison roolin niin nopeasti?

Nauravainen Baranova vakavoituu. "Minä vain tein joka päivä koko päivän töitä. En tehnyt mitään muuta. Mietin askelia koko ajan. Jos olisi ollut pakko, olisin oppinut roolin kolmessa päivässä."

Baranovan nopeaa oppimista selittää sekä ilmiömäinen liikemuisti että suuri rakkaus tanssiin ja työntekoon. Hän on 12-vuotiaasta asti tuntenut olonsa oudoksi, jos ei ole voinut harjoitella joka päivä. Veri vetää harjoitussaliin ja myös näyttämölle. "Ei se tunnu edes työltä, se on niin ihanaa!"

Balettipiirit kohahtivat Baranovan debyytistä. Onko kertynyt paineita?

"On! Kun sain tarjouksen, mietin, olenko valmis tähän kaikkeen. Mutta ainahan tällaisesta unelmoi, ja opin samalla koko ajan. Välillä kuitenkin pelottaa tosi paljon."

Baranova nauraa tarttuvasti ja näyttää onnelliselta.

"En itsekään uskonut, että olisin niin onnellinen täällä. Tulen onnelliseksi heti kun tulen sisälle taloon."

Paineet menevät tavallisen esiintymisjännityksen piikkiin: "Kävelen pitkin kulisseja ja mietin joka ikistä askelta. Niin teen myös esitysten jälkeen. Mutta esityksen aikana adrenaliini räjähtää ja jännitys unohtuu. Sekin tässä työssä on ihanaa, että voin olla eri ihminen, Kitri tai Pähkinänsärkijän Klaara."

Tällä hetkellä Baranova asuu kotona ukrainalaislähtöisten vanhempiensa kanssa.

"Äiti tuo minut vielä töihin, mutta ensi vuoden alussa menen autokouluun."

Ballerinan isä on jalkapalloilija ja valmentaja. "Hänellä on nyt yritys, mutta hän haaveilee valmentajan uran jatkamisesta."

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletin uusintaensi-ilta 10. 12. Loppuunvarattuja, mutta peruutuspaikkoja voi löytyä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi