Harmaalla alueella

Auto-Tune-ohjelman käyttö on musiikissa arkea. Silti laulun epäpuhtauksien korjaamista nolostellaan.

Neomusicin studiolla Helsingin Kruununhaassa on menossa hittiputki. Äänittäjä ja tuottaja Miikka Huttusen kanssa kuunnellaan YleX:n tuoreen soittolistan kymmentä kärkihittiä. Tarkoitus on selvittää, kuinka paljon artistit käyttävät Auto-Tunea – ohjelmaa, joka korjaa äänenkorkeutta jälkikäteen niin, että epäpuhtaudet häviävät.

Ammattilainen kuulee käytön aika tarkasti.

"Joo, täältä löytyy. Tässä on paljon. Täälläkin, luultavasti", arvioi Huttunen. (Artistien nimiä hän ei halua paljastettavan – aihe on liian arka.)

Kun kymmenen kärki on käyty läpi, paljastuu totuus:

"Kaikissa kymmenessä on voitu käyttää Auto-Tunea ihan hyvin."

Niinpä niin. Auto-Tunen käyttö on musiikissa arkipäivää.

Miikka Huttunen sen tietää. Hän on tehnyt urallaan yli sata levyä, jazzista Apocalypticaan ja Idols-voittaja Martti Saariseen. Huttunen myös soittaa itse, harmoonia Alamaailman vasaroissa.

"Kyllä minä käytän sitä miltei joka projektissa jossakin kohti. Enkä vain lauluun, vaan myös esimerkiksi sähköbassoon", hän sanoo.

Äänen korjailu ei ole musiikissa edes mikään uusi juttu. Laulua on viritelty useammista otoista siitä lähtien, kun nauhurit keksittiin.

Mutta vuonna 1997 markkinoille tullut tietokoneohjelma nimeltä Auto-Tune on tehnyt helpommaksi sen, että huonommastakin laulajasta voi tulla nykyään tähti.

Ehkä juuri siksi Auto-Tune on monelle kirosana. Ohjelma on musiikin doping, harmaa alue.

Miikka Huttunen ei näe Auto-Tunea minään mörkönä. Päinvastoin, hänelle siitä on paljon apua.

Se esimerkiksi säästää aikaa ja rahaa.

"Jos laulaja on mukana muiden kuin musiikillisten avujensa takia, Auto-Tune on puhdas kustannussäästö. Niin päästään eteenpäin."

Eikä Auto-Tunea ole pakko käyttää korjaamaan koko laulun virettä. Studiossa taustalla soiva brittiläinen laulajatar tarjoaa tästä oivan esimerkin.

"Tämä on huikea laulaja. Kertsissä on ollut hyvä latinki, mutta sitten yksi ääni on mennyt pieleen. Tässä on korjattu vain se, ja saatu lataus säilymään", Huttunen sanoo.

Auto-Tunea käytetään myös efektinä. Se antaa tyypillisen soinnin esimerkiksi koko dance-pop-tyylille, ovatpa laulajat miten hyviä tai huonoja tahansa.

Auto-Tunea voi käyttää melkein missä tahansa tyylilajissa – jos sitä osaa käyttää oikein.

Oopperalaulussa käyttö tosin ei kannata, isojen vibratojen vuoksi.

Indiemusiikissa taas Auto-Tunea ei yleensä haluta käyttää. Valtavirtapopissa ja -iskelmässä se on tapa.

Lauluyhtyeet ovat Miikka Huttusen mukaan aivan oma lukunsa. Hän on työskennellyt monien suomalaisten lauluyhtyeiden kanssa.

"Se on hysteerinen genre, epätäydellisyys ei ole vaihtoehto. Kaikki tekniikat ovat käytössä, ja ottoja lauletaan järjetön määrä. Mikään ei ole niin raskasta. Nostan hattua."

Auto-Tunen käyttö on siis täysin tavallista, mutta silti siitä kysyminen aiheuttaa artisteille nolostumista.

Niin käy studioon levyntekopuuhiin saapuvalle kuuluisalle nuorelle suomalaislaulajallekin, kun häneltä kysyy suhtautumista Auto-Tuneen.

Mies hymyilee, mutta alkaa kummallisesti kiemurrella. Lopulta hän ei saa sanottua mitään, vaan painuu suoraa päätä viereiseen huoneeseen.

Auto-Tune on arka paikka.

Mutta miksi?

"Musiikki on monelle pyhä asia, mullekin. Ihmiset ajattelevat, että Auto-Tune on huijaamista. Varsinkin suomalaiseen musiikkiin kuuluu rehellisyys", Miikka Huttunen miettii.

Ongelma Auto-Tune on silloin, kun sitä käytetään liikaa.

Yksi esimerkki liiallisesta käytöstä on amerikkalainen teinisarja Glee, jossa lukuisia musiikkinumeroita leimaa vahva, metallinen Auto-Tune-sointi. Asiasta nousi kohu, kun sarja Amerikassa alkoi.

On myös musiikkityylejä, joissa turha virittely voi tappaa musiikista sielun.

Huttunen näyttää Youtube-pätkän, jossa duetoivat teini-idoli Justin Bieber ja R'n'B-legenda Stevie Wonder. Tallenne on Amerikan X Factorin finaalista joulukuulta.

Bieberillä Auto-Tunea on käytetty aivan selvästi – ja aivan liikaa. Ääni on robottimainen, synteettinen, liian täydellinen.

Wonderin laulua ei ole korjailtu. "Kuuntele, se lähtee ihan miten sattuu. Mutta se ei haittaa yhtään!"

Äänen kopeloimisella voi olla omat lieveilmiönsä, mutta Miikka Huttunen näkee musiikin ongelmat paljon syvemmällä.

"Musiikki taiteenlajina ei ole sellaisessa arvossa kuin se on joskus ollut", hän sanoo.

"Nyt on vallalla ajatus, että julkisuus on siistiä ja muusikon työ helppoa. On tylsää mennä opiskelemaan vain laulua kolmeksi vuodeksi. Auto-Tune kulkee tämän kanssa käsi kädessä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi