Harvard-tutkija sai dalai-lamalta vallan

Tiibetin pakolaishallinto Intiassa on kohtalonkysymyksen äärellä: voiko dalai-lamaa korvata?

Dharamsala. McLeod Ganjin kylässä, Intian läntisen Himalajan vuoriston 1 750 metrissä satoi maanantaina kuin saavista, kun Tiibetin hengellinen johtaja, 14. dalai-lama Tenzin Gyatso, astui viimeisen kerran poliittisena johtajana buddhalaiseen Tsuglagkhang-temppeliin.

Kylän silmäätekevät ja Delhistä tulleet kunniavieraat huokailivat kuin länsimaalaiset Rolling Stones -yhtyeen viimeistä kiertuetta. Vielä kerran, eikä enää koskaan.

Melko vetreä 76-vuotias Tenzin Gyatso luovutti Tiibetin pakolaishallinnon poliittisen johtajan valtansa 42-vuotiaalle Harvardin yliopiston vierailevalle tutkijalle ja Tiibet-aktivistille Lobsang Sangaylle. Gyatso jatkaa yhä tiibetiläisten korkeimpana uskonnollisena johtajana eli dalai-lamana.

Sangay valittiin huhtikuussa 2011 pakolaishallituksen pääministeriksi vaalissa, jossa äänioikeus oli Kiinan ulkopuolella asuvilla tiibetiläisillä.

Sangay on ensimmäinen Tiibetin pakolaishallinnon pääministeri, joka ei ole syntynyt Tiibetissä vaan Intian Darjeelingissa. Akateeminen ja amerikkalaistunut Sangay on etninen tiibetiläinen, mutta hän ei ole koskaan käynyt Tiibetissä. Hän on myös ensimmäinen pakolaishallinnon pääministeri, joka ei ole poliittisessa arvoasteikossa dalai-laman alapuolella.

"En ole täyttämässä dalai-laman saappaita, sillä se on mahdotonta", Sangay sanoi maanantaina HS:n kysymykseen hypystä Harvardin luentosaleista kansanjohtajaksi. "Tehtäväni on täyttää hänen visionsa, että tiibetiläiset elävät jonain päivänä vapaudessa."

Pakolaishallinto perustettiin vuonna 1959, kun dalai-lama ja yli 80 000 tiibetiläistä lähti Tiibetistä maanpakoon Intian Dharamsalaan. Syynä oli Kiinan miehitysvalta, ja erityisesti Kiinan kansanarmeijan väkivalta tiibetiläisten kansannousussa 1959.

Kiina pitää Tiibetiä kapinallismaakuntana. Tiibetiä on viime vuodet kiinalaistettu rajuun tahtiin. Maakuntaan muuttaa vuosittain tuhansia han-kiinalaisia, maakunnan bisneselämässä ja virkamiehissä on vuosi vuodelta vähemmän tiibetiläisiä.

Viimeksi maaliskuussa 2008 Kiinan armeija tukahdutti kansannousun.

"Emme saa koskaan unohtaa, että elinaikanamme Tiibetin vapaustaistelu kohtaa joko oikeuden tai tappion", pääministeri Sangay sanoi maanantaina.

"Tiibet joko ilmestyy maailmankartalle tai katoaa siltä. Tiibetiläiset tulevat olemaan joko elävä kansa tai museotavaraa."

Kohtalonkysymys on nyt se, kuinka riippuvainen pakolaishallinto on 14. dalai-laman, Tenzin Gyatson, persoonasta ja asemasta. Nobel-palkittu dalai-lama on tiibetiläisjohtajien joukossa ylivertainen. Heinäkuun alussa hän esitteli Sangayn – kuin isä esittelee poikansa – Yhdysvaltojen poliittiselle johdolle Washingtonissa.

"Ilman dalai-lamaa meillä ei ole minkäänlaista legitimiteettiä tiibetiläisten silmissä. Se on todellinen ongelma, johon meidän täytyy löytää ratkaisu", Sangayn edeltäjä, entinen pääministeri Samdhong Rinpoche sanoi Hindustan Times -lehdelle maaliskuussa 2011, kun dalai-lama oli ilmoittanut luopuvansa politiikasta.

Sangayta kuitenkin pidetään älykkäänä, uudistushenkisenä ja suosittuna Tiibetin maapakolaisten keskuudessa. Hänen arvellaan olevan poliittisesti astetta radikaalimpi kuin dalai-lama, mutta hän jatkanee "keskitien linjalla" eli korostaa väkivallatonta vastarintaa ja neuvotteluja Kiinan kanssa.

Sangay ei vaadi Tiibetille itsenäisyyttä vaan autonomiaa. Sekin on hyvin vaikea saavuttaa.

Kumpaa olette nyt enemmän, HS kysyi Sangaylta maanantaina, innoissanne vai kauhuissanne?

"Olen innoissani päästessäni tällaiseen asemaan, unelmani on toteutunut. Mutta velvollisuuteni ovat hyvin tuskallisia. Uutiset, joita saan Tiibetistä, eivät ole mukavia. Ne kertovat kuolemista, pidätyksistä ja vangitsemisista."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi