Helsingin vaatekauppa on muutaman jätin hallussa

Norjalainen Cubus aikoo laajentua nopeasti Suomessa Dressmannin menestyksen rohkaisemana.

Taas tällainen mainos. Norjasäärinen, sileätukkainen nainen Forumin seinän peittävässä lakanassa päällään pikkuruinen hame ja isokokoinen neule.

Helsinkiin on rantautunut uusi pohjoismainen muotiketju, ja sitä on kaupungilla vaikea olla huomaamatta.

Neljä vuotta sitten Helsingin tapetoi säärillä ruotsalainen Gina Tricot. Vähän pienemmällä haloolla on aloittanut ruotsalainen Monki.

Nyt vuorossa on norjalainen Cubus, joka aikoo avata tämän syksyn aikana Suomeen yhteensä 11 myymälää.

"Tavoitteenamme on 80–100 myymälän ketju. Uskomme, että Suomen markkinoilla on tilaa, vaikka kilpailu tällä pikamuodin markkinalla on toki kovaa", sanoo Cubuksen omistavan Varner Groupin toimitusjohtaja Marius Varner.

Cubus ei tule Suomeen kylmiltään, vaan Varner omistaa myös miesten vaatekauppaa mullistaneen Dressmannin ja merkkifarkkuja myyvän Carlingsin. Dressmannin seitsemänkymmentä Suomen-myymälää myivät viime vuonna vaatteita 54 miljoonalla eurolla. Siinä oli kasvua edellisvuodesta peräti 23 prosenttia.

Ulkomaisten ketjujen rynnistyksen Helsingin katukuvaan aloitti Hennes & Mauritz (H&M) 14 vuotta sitten. Sen jälkeen tulijoita on riittänyt.

Merkkien paljous on kuitenkin osin harhaa. Nimikkeiden takana on kourallinen yrityksiä, joilla on monia toisiaan täydentäviä liikkeitä tai mallistoja.

Suurin on Suomessakin H&M, joka on ruotsalainen pörssiyhtiö. Viime vuonna ketjun 41 liikettä myivät yhtiön vuosikertomuksen mukaan noin 290 miljoonalla eurolla vaatteita. Se oli vajaa kymmenesosa koko Suomen vaatekaupasta.

Tanskalainen Bestseller taas omistaa koko joukon tunnettuja nuorten ja vähän vanhempienkin suosimia merkkejä kuten Vila, Vero Moda ja Only.

Kalliimpia ruotsalaisina tunnettuja tuotemerkkejä on kasannut salkkuunsa tanskalaisjätti IC Companys. Tiger of Sweden, by Malene Birger, Peak Performance ja Inwear löytyvät tavarataloista omista osastoistaan, mutta ovat kaikki IC Companysin omistamia.

Suomalainen Stockmann taas omistaa Lindexin ja Seppälän.

Espanjalainen Zara puolestaan on osa kansainvälistä muotijätti Inditexiä, jolla on Euroopan markkinoilla monia muitakin tunnettuja brändejä.

Vaateyritysten omistus on yllättävän usein perustajaperheiden käsissä.

Gina Tricot ja Bestseller ovat täysin perheyhtiöitä. Niin myös Espanjan toinen menestystarina Mango.

Marius Varnerkin omistaa kahden veljensä kanssa tasaosuuksin isänsä 49 vuotta sitten perustaman yrityksen.

"Emme ole vakavasti edes harkinneet pörssiin menoa. Se vaatisi täysin erilaista toimintatapaa", Varner sanoo ja vakuuttaa, että veljesten yhteistyö 1,2 miljardin euron vuotuisen liiketoiminnan johdossa sujuu kitkatta.

Muotiyritykset voivat jatkaa kapealla omistuspohjalla, koska nykyaikainen vaatebisnes ei vaadi suuria pääomia. Niillä ei ole omia tehtaita tai paljon muutakaan kiinteää omaisuutta.

Varner Groupilla ei itse asiassa ole koskaan ollut omaa valmistusta, vaan yhtiö on hoitanut suunnittelun, markkinoinnin ja vähittäismyynnin. Vaatteet teetetään sopimusvalmistajilla ja liiketilat vuokrataan.

"Meillä oli aikoinaan paljon valmistusta Suomessa, sitten Portugalissa ja Itä-Euroopassa. Nykyään Euroopassa on enää jäljellä Turkki ja loput valmistuksesta on Aasiassa", Varner kertoo.

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi