Kaikki ovat sotaveteraaneja

Afganistanilaisessa sairaalassa näkyy vuosikymmenten sotimisen hinta.

KABUL. Sairaalan pihalle rakennettu pelikenttä on vino.

Ali Abadin kadun ortopedisessa keskuksessa pelataan pyörätuolikoripalloa. Pelaajat ovat jaloista halvaantuneita. He ovat tulleet hakemaan kolmen kuukauden välein jaettavaa ruoka-apua.

Ottelu käydään melkoisella raivolla. Lievään alamäkeen pelaava sininen joukkue voittaa, ja Mirwais, 27, tuulettaa.

Hän halvaantui lapsena, kun kranaatinsirpale iskeytyi hänen selkäänsä. Se on Afganistanissa tavallinen tarina vuodesta toiseen.

Afganistanissa on sodittu jo yli 30 vuotta monissa peräkkäisissä sodissa. Kaikki afganistanilaiset ovat sotaveteraaneja.

Sodassa vammautuneet löytävät tiensä Kansainvälisen Punaisen Ristin eli ICRC:n ylläpitämään Ali Abadin kadun sairaalaan. Se oli pitkään lähes ainoa toivo kuntoutumisesta afganistanilaisille, jotka ovat menettäneet raajojaan.

"Tänne tulee joka päivä yli kaksisataa, jopa kolmesataa potilasta, mutta kaikki eivät ole uusia", kertoo sairaalan apuvälineosaston johtaja Najmuddin Helal.

Potilaat saavat hoidon, apuvälineiden ja kuntoutuksen lisäksi elinikäistä tukea.

Vain joka seitsemäs on suoraan sotatoimien uhri, Helal sanoo, mutta suuri osa muista vammoista johtuu epäsuorasti sodasta. Kurjassa maassa riehuvat kaikki mahdolliset taudit. Ne iskevät kovaa varsinkin lapsiin ja vammautuneisiin.

Toimistohuoneessa potilaiden mapit peittävät jo yhden pitkän seinän ja jonkin verran toista. Jokaisen potilaan tiedot kerätään omaan mappiin.

Pian 50 000 ihmistä on saanut sairaalasta proteesin, pyörätuolin tai muun apuvälineen vammaansa.

Viime vuosina ICRC on avannut myös kuusi pienempää keskusta eri puolille Afganistania. Yhteensä autettuja potilaita on kertynyt jo yli 105 000.

Numerotiedot vammautuneista ovat sekasortoisessa Afganistanissa sikäli poikkeuksellisia, että ne ovat tarkkoja. Kiistattomat luvut kertovat Afganistanin sodan hinnan.

Ääri-islamilaisen taleban-hallinnon kaatamisesta ja kansainvälisen sotilasoperaation alkamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta, mutta Ali Abadin sairaalassa kymmenellä vuodella ei ole merkitystä pitkässä sotien sarjassa.

Kerrottuaan sairaalasta Helal nousee tuolistaan hieman jäykästi. Hänellä on molemmissa jaloissaan polvesta alkava proteesi. Omat jalat menivät miinaräjähdyksessä 26 vuotta sitten.

Sairaalan tiloja esittelee fysioterapiasta vastaava Abdul Jalal, jolta meni miinaräjähdyksessä vain toinen jalka. Hän tuli sairaalaan potilaana pian sen perustamisen jälkeen 23 vuotta sitten.

Lähes kaikki muutkin sairaalan runsaat viisisataa afganistanilaista työntekijää ovat sodan silpomia.

Sodan hinta nousee yhä, eikä loppua ole näkyvissä. Vammautuneita tulee yhä enemmän, sanoo italialainen lääkäri Alberto Cairo.

Suuressa hoitohuoneessa Afganistanin armeijan erikoisjoukkojen sotilas Mohammad Shoaib saa tukilaitteita reisilleen, jotka keskivartaloon osunut luoti on lamauttanut. Veli seisoo vieressä. Jokaisella sairaalaan jäävällä pitää olla mukanaan sukulainen, koska hoitohenkilökuntaa ei riitä.

Samasta hoitohuoneesta löytyy mahdollisesti myös taleban-kapinallisille uskollisia silmäpareja. Ali Anadin sairaalan toimintaa ei kukaan häiritse, koska kaikki osapuolet ovat paikalla.

Molemmat jalkansa miinaräjähdyksessä 1992 menettänyt Sayaad Hussain seuraa kärsivällisenä, kun suomalainen apuvälineteknikko Saija Lukkarinen säätää hänen proteesejaan.

Lukkarisen mukaan potilailla on joskus hieman lyhyt pinna, mutta enimmäkseen he ovat kiitollisia avusta.

Vaikka potilaiden ruumiinvammat on tarkoin kirjattu, kukaan ei tiedä, kuinka moni heistä kärsii sodan vuoksi vakavia psyykkisiä oireita. Ehkä joka viides, sanoo Cairo. Muiden arvioiden mukaan oikea luku on puolet Afganistanin 30 miljoonasta asukkaasta.

Psyykkisiä oireita ei ehditä hoitaa Ali Abadin sairaalassa. Aika menee fyysisiin vammoihin ja apuvälineiden valmistamiseen.

Lukkarisen vuoden kestävän työsopimuksen aikana ehditään valmistaa Afganistaniin entisten lisäksi vielä vajaat 4 000 proteesia, yli 6 000 paria kainalosauvoja, tuhat pyörätuolia ja erinäinen määrä muita silvottujen jäsenien tukilaitteita.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi