16.5.2011 3:00
DONOSTIA / SAN SEBASTIAN. Ympyrästä kaikki lähti.
Oli vuosi 1995 ja Kuopion muotoiluakatemiassa opiskeleva mikkeliläistyttö Tytti Thusberg voitti nuorille suunnittelijoille tarkoitetun Smirnoff International Fashion Awards -kilpailun Suomen karsinnan.
Titteli toi Mikkelin läänin taidetoimikunnan apurahan.
Ympyrä-symboleita lampaanvillasta huovuttamissaan taideasuissa käyttänyt Thusberg päätti matkustaa Baskimaahan. Thusberg oli kuullut Suomessa paperi-insinöörinä työskennelleeltä baskimieheltä, että ympyrä on baskikulttuurissa tärkeä symboli.
Nyt suunnittelija on asunut San Sebastianissa yli 14 vuotta. Apuraha loppui, mutta suomalainen jäi. Lopulta siitä baskimaalaisesta paperi-insinööristä tuli Thusbergin aviomies ja kahden kolmikieliseksi varttuneen lapsen isä.
Näin kansallismielisyydestään kuuluisalla Espanjan itsehallintoalueella vaikuttaa espanjan ja baskinkielen opetellut suomalainen suunnittelijajulkkis, jota haastatellaan niin paikallis- kuin valtakunnanmedioihinkin. Onpa Thusbergille kehittynyt pieni fanikanta jopa Etelä-Amerikkaan.
Thusbergin taide on Baskimaalla ja Espanjassa tuoretta. Suunnittelija luo teoksensa kierrätetyistä, omien sanojensa mukaan "köyhistä", materiaaleista. On taidenäyttelyihin luotuja teräsvillaisia toppeja ja filmistä tehtyjä hameita, mutta myös myyntiin tulevia, kierrätyskeskuksen jämistä kustomoituja käyttövaatteita.
Ensimmäinen oma vaatemallisto valmistui viime syksynä. Tämän vuoden suurin hitti on ollut vanhoista turvavöistä punotut laukut.
Suomessa ja maailmalla kierrätettyjä materiaaleja käyttäviä tekstiilitaiteilijoita on koko liuta, mutta Espanjassa Thusberg on yhä harvinaisuus. Kierrättäminen on välimeren maissa vielä kaukana arkipäivästä.
"Suomalaisena kierrätettyjen materiaalien käyttö on tullut minulle vähän kuin itsestään. Taustalla on vahvasti aate kulutuskulttuurin kestämättömyydestä", Thusberg sanoo.
Aatettaan Thusberg alleviivaa muovaamalla muiden romusta himottuja muotiluomuksia. Köyhä ja ruma syntyy uudelleen, kestämätön muuttuu kestäväksi.
Thusbergilla on tänä keväänä muutakin jännitettävää. Suunnittelija toimii kymmenen vuotta sitten perustetun Suomitar-nimisen Suomi-Baskimaa-kulttuuriseuran puheenjohtajana. Seuran monivuotinen työ ensimmäisen suomi-baski-suomi-sanakirjan parissa on tulossa päätökseen.
Yli 4 000 hakusanaa käsittävää teosta on tehty vapaaehtoispohjalta – rakkaudesta kahta yksinäistä kieltä kohtaan. Suomen kielen lailla baskin kieli kuuluu niihin harvoihin Euroopan kieliin, jotka ovat pitäneet pintansa indoeurooppalaisen kieliperheen invaasiota vastaan.
Suomen kieli kuuluu pieneen suomalais-ugrilaisten kielten joukkoon, mutta baskin kielen samoin kuin baskienkaan alkuperää ei ole vielä pystytty määrittämään.
Villeimmissä teorioissa baskin kieltä on pidetty suomen kielen sukulaisena tai baskien on ajateltu vaeltaneen pitkän matkan Lapista nykyisille asuinsijoilleen Pohjois-Espanjan ja Etelä-Ranskan rajojen tuntumaan.
Vaikka baskikulttuurissa ja baskien luonteessa on paljon samaa jäyhien suomalaisten kanssa, ei teorioilla ole kielitieteilijöiden mukaan mitään pohjaa.
"Hauskoja yhteensattumia toki on. Esimerkiksi suomen kielen sanalle "sisu" ei löydy useimmista kielistä kunnollista vastinetta, mutta baskistapa löytyy. Se on 'kemena'."
Thusbergin mukaan baskeilla on samaa "vaikka läpi harmaan kiven" -asennetta kuin suomalaisilla.
Sitkeydestä huolimatta baskin kielen puhujien määrä vähenee koko ajan. Se on Espanjan yhtenäistämispolitiikan tuloksena jäänyt baskimaalla vähemmistökielen asemaan.
Thusberg on tästä huolissaan. Kieli on tärkeä osa niin aviomiehen, lasten kuin monien ystävienkin kulttuuria. Baskin kielen kuolema on myös kansallismielisten baskien suurimpia pelkoja.
Mutta toisin kuin maailmalla liian usein luullaan, baskit eivät tavoittele päämääriään hinnalla millä hyvänsä. Baskimaan itsenäisyyttä ajavan terroristiryhmän ETA:n kannatus on vähäistä.
"On erittäin surullista, että baskit yhdistetään niin usein terrorismiin. Suurin osa kansallismielisistä baskeista vastustaa väkivaltaa tiukasti", Thusberg sanoo.
KUKA?Tytti Thusberg 16.5.2011
Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi