Opetushallitus ehdottaa äidinkielen arvioinnin uudistamista

Kirjoitustaidoista numero todistukseen

Vuosittain noin 2 000 poikaa ei opi kirjoittamaan peruskoulussa.

Kirjoitustaidolle pitäisi saada oma numeronsa todistukseen, ehdottaa Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen. "Kirjoittamista tulisi myös harjoitella tosielämään ja oppilaiden harrastuksiin liittyen. Myös tietotekniikkaa pitäisi hyödyntää."

Opetushallitus julkisti keskiviikkona yhdeksäsluokkalaisten äidinkielen ja kirjallisuuden osaamisen arvioinnin, joka tehtiin viime keväänä. Se antaa aiheen kysyä, sujuuko kaikilta nuorilta vastedes edes työhakemuksen laadinta.

Tulosten mukaan osa pojista – ja jokunen tyttökin – selvittää yhdeksänvuotisen peruskoulun oppimatta kirjoittamaan. Peruskoulusta valmistuu vuosittain noin 2 000 poikaa, jotka eivät pysty tuottamaan kirjallisesti juuri mitään.

Erikoistutkija Jorma Kuusela on huolestunut näistä "nollasuorittajista", jotka eivät saaneet yhtään pistettä kokeen kolmesta kirjoitustehtävästä.

Tehtävissä piti laatia sähköposti matkatoimistoon, viimeistellä viiden virkkeen teksti ja kirjoittaa haikuruno.

Kaikkiaan ilman pisteitä jäi kolmisen prosenttia vastaajista, pojilla osuus oli kuusi prosenttia. Kuudestakymmenestä otoskoulusta seitsemässä vähintään kymmenen prosenttia pojista oli jäänyt tyystin pisteittä.

Valtaosa nollasuorittajista ei ollut saanut oman ilmoituksensa mukaan lainkaan tuki- tai erityisopetusta. Kuitenkin heidän kirjoitustaitonsa olivat olleet heikot jo seitsemännen luokan alussa.

Jonkin verran pisteitä tehtävistä haalineilla puutteita löytyi niin tekstien rakenteista kuin kielenhuollostakin. Myös asiallinen puhuttelu tai alkutervehdys tuottivat vaikeuksia.

Lukemisen ja kirjallisuuden tehtävät sujuivat oppilailta keskimäärin tyydyttävästi, mutta kirjoitustehtävissä vain tytöt ylsivät tyydyttävälle tasolle ja pojat jäivät välttävälle. Joka kolmannen pojan kirjoitustaidot arvioitiin heikoiksi.

Koulujen väliset erot olivat nyt entistä suurempia.

Koko testissä osaamisen keskiarvo vaihteli kouluittain 40–80 prosentin välillä enimmäispisteistä.

Lankisen mukaan eroja pitäisi tasoittaa lisäämällä valtakunnallista ohjausta.

Koulukohtaisiin tuloksiin oli yhteyttä sillä, millainen oppilaiden äidinkielen lähtötaso oli ollut seitsemännen luokan alussa.

Myös sillä oli merkitystä, kuinka hyödyllisenä oppilaat olivat pitäneet oppiainetta kolmen viimeisen kouluvuoden aikana.

Etenkään ammattikouluun aikovat pojat eivät pitäneet äidinkieltä kovin kiinnostavana tai hyödyllisenä aineena. Se näyttääkin olevan lähinnä lukioon aikovien tyttöjen suosiossa.

Yllättävältä kuulostaa tulos, jonka mukaan osaaminen oli hieman parempaa suurissa kuin pienissä opetusryhmissä. Selitys saattaa tutkijoiden mukaan olla se, että eniten tukea tarvitsevia oppilaita on otoskouluissa voitu sijoittaa pienempiin ryhmiin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi