Verkkokiukaan idea on sama kuin vanhoissa savusaunoissa

Kiukaista tuli kivikatiskoja

Toisten apinoimisesta on tullut Suomen kiuasbisneksessä maan tapa.

Kiviä , kiviä, enemmän kiviä.

Siinä suomalaisen kiuasmarkkinan suurin trendi kuluneen vuosikymmenen aikana. Rautakauppojen valikoimia katsellessa tulee mieleen, että vielä suurempi villitys alalla on apinoiminen: kaikki tekevät samanlaista.

Nykyisin yksi yleisimmistä sähkökiuasmalleista on teräsverkon sisälle pantu kivikasa, jonka sisällä on vastukset. Tämä "katiskamalli" oli alun perin Iki-kiukaan tekemä puukiuas, jota on ryhdytty laajalti matkimaan.

Apinoiminen sai siivet runsaan parin vuoden takaisesta oikeusjutusta, jossa verkkomallisen Iki-kiukaan kehittäjä Jouni Kerrman vei kolme valmistajaa oikeuteen mallisuojiensa loukkaamisesta – ja hävisi.

Kerrman syytti Helsingin käräjäoikeudessa Harviaa, Narvia ja Mondexia malliensa kopioimisesta, mutta perinteiset kiuasfirmat väittivät kehittäneensä verkkomallinsa ihan itse. Oikeuteen rahdattiin kymmenen verkkokiuasta töllisteltäviksi.

Patentti- ja rekisterihallitus ja käräjäoikeus olivat sitä mieltä, että Iki-Kiukaan kilpailijoiden verkkomallit olivat mallioikeuslain tarkoittamalla tavalla "uusia ja yksilöllisiä malleja", eikä Iki-kiukaan idea ollut sinänsä uusi.

Kerrman ei valittanut päätöksestä hovioikeuteen. "Käräjöintiin meni 150 000 euroa, ja sen jatkamisella olisi koko firma mennyt kanttuvei. Suomen mallisuoja tarkoittaa vain sitä, että saa itse sentään tehdä keksimiään tuotteita", Kerrman tuhahtaa.

Suomen kiukaantekijöiden markkinajohtajan Harvian toimitusjohtajan Risto Harvian mukaan oleellisin muutos kiukaissa on ollut juuri kivien määrä. Kymmenen vuotta sitten perussähkökiukaassa saattoi olla kiviä vain 25 kiloa, mutta nyt määrä lähtee helposti 50 kilosta ylöspäin.

"Muutos on ollut todella suuri. On se ollut ainakin kivien pakkaajien etu", Harvia naurahtaa.

Verkkokiukaan idea on sama kuin vanhoissa savusaunoissa: mitä enemmän kiviä, sitä pehmeämmät löylyt. Samaan perustuvat myös vuosikymmenen alussa muotiin tulleet vuolukivikiukaat, joissa löylypinta nostettiin pystyyn. Menekkiä edisti television Hyvät herrat -huumorisarja, jossa "kauppaneuvos Johannes Paukku" ja vävynsä "Tollo" kekkaloivat Park-hotellin saunassa.

Risto Harvia huomauttaa, että enimmäkseen samanlaisia kiukaat olivat myös kymmenen vuotta sitten: silloin ne olivat "peltilaatikoita", joissa kiviä ei näkynyt kuin pinnassa.

Ensimmäisen laajempaan myyntiin tehdyn vuolukivikiukaan kehitti kokkolalainen Reijo Jokiniemi Mondexilla, minkä jälkeen hän perusti oman Vuolux-nimisen kiuasyhtiön. Sen omistaa nyt nivalalainen yrittäjä Juha Koski.

Nykyisin melkein joka valmistajalla on myös vuolukiviversio, joskin täysvuolukivisten kiukaiden suosio on hiipunut. Juha Kosken mukaan alalla on nykyisin valitettavan vähän omaa innovointia, jossa uskallettaisiin tehdä jotain täysin toisista poikkeavaa.

"Kynnys päästä haastamaan isoja ketjutoimijoita on tosi iso, sillä myös kaupan ketjut ohjaavat kuluttajamarkkinaa. Kauppa haluaa helposti myytäviä tuotteita, mikä tasapäistää markkinaa", Koski arvioi.

Aluksi niin Mondex kuin Vuoluxkin pitivät tiukasti kiinni omista malleistaan, mutta nyt nekin tekevät yhtä lailla verkkokiukaita, perinteisiä kiukaita ja näiden yhdistelmiä sekä muotolauteita.

Yksi suurimmista eli Helo aloitti vielä Saunatec-nimisenä kiukaiden upottamisen lauteisiin – ja niin tekevät nyt kaikki. Muita muotikotkotuksia ovat valokuitu- ja ledvalot, elektroniset ohjauskeskukset ja jopa äänentoistolaitteet löylyhuoneessa.

Uudet saunat ovat nykyisin kodin tarkimmin sisustettuja tiloja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi