Kuppi kahvia ja lettu, olkaa hyvä

Kuuluisaksi tulleen kahvila-auto Camionetten perustaja Tio Tikka on lähtöisin ravintolaperheestä.

Toivottavasti Tio Tikka, 20, on ihan tavallinen töölöläisnuori. Jos hän nimittäin on poikkeus, ei vielä kannata odottaa suuria mullistuksia Helsingin kahvila- ja ravintolakulttuuriin. Yksi mies ei sitä muuta.

Pienen ilmiön Tikka on kuitenkin onnistunut nostattamaan omin avuin.

Pari viikkoa sitten kerrottiin, että Tikan hankkima kahvila-auto Camionette – Café et crêpes ei saanutkaan Helsingin kaupungin rakennusvirastolta lupaa toiminnalle, vaikka kaiken piti jo olla selvää.

Parin uutisen seurauksena kahvinnälkäiset kaupunkilaiset innostuivat tukemaan Tikan bisnesideaa, ja nyt sympaattinen kahvikärry, vanha Belgiasta hankittu Sitikka, pääsee sittenkin aloittamaan.

"Olin jo luovuttamassa, mutta kaverit vihjasivat, että kannattaisi perustaa Facebook-ryhmä. Siihen liittyi heti tuhat jäsentä", Tikka kertoo.

"Ehti tulla fiilis, että ei tämä nyt ollutkaan niin hääppöinen idea."

Nyt FB-tykkääjiä on jo melkein 11 000, vaikka autoa ei ole vielä edes avattu. Tikka piti sitä kokeeksi päivän ajan auki Kolmen sepän patsaalla ja tarjoili ihmisille ilmaiseksi kahvia.

Kysyntää siis on. Tikan suunnitelmissa on jo muutama auto lisää Helsinkiin ja kenties muihinkin kaupunkeihin. Ja paljon muuta.

"Mulla on toteuttamiskelpoinen idea joka sormelle", Tikka kehuu.

Camionette putkahti mieleen heti lukion jälkeen.

"Silloin ei ollut oikein mitään tekemistä, kun en halunnut tehdä töitä-töitä."

"Jos mulla on joku juttu mielessä, teen sen yleensä heti."

Tällaiset aikaansaajat eivät synny tyhjästä. Tio Tikka on ravintoloitsijan ainoa poika. Hänen äitinsä Asta Nurmilaukas omistaa Töölössä neljä tunnettua ravintolaa: Carelian, Kuun, KuuKuun ja Tin Tin Tangon.

Tikkaa on hemmoteltu lapsesta saakka hyvällä ruualla, ja teini-ikäisenä hän teki jo töitä äitinsä ravintoloissa. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä äidin nurkkiin.

Kun ylioppilas Tikka lähti selvittämään kahviauton mahdollisuuksia, hän hyödynsi äitinsä kokemuksia ja suhteita. Hän sinnitteli byrokratian viidakoissa, ja silti hanke siis oli vähällä kaatua.

Ei ihme, että Helsinkiin syntyy niin harvoin uudenlaisia ideoita.

Tikka puhuu suomalaisesta ravintola- ja ruokakulttuurista kuin poliitikko, hillitysti tosin, sillä hän on ilmiselvä herrasmies.

Viinit ruokakauppaan, ketjujen valta on murrettava, uusia yritysideoita pitää tukea eikä panna kapuloita rattaisiin!

Mutta mitä tehdä suomalaiselle alkoholinkäytölle? Kun ensimmäiset terassit avautuvat, kansa ryntää niille kiskomaan kaljaa. Se on kaukana Tikan visioista.

"Ensimmäisistä terassipäivistä voisi tehdä hienommankin kokemuksen. Sitäkään en ymmärrä, miksi Suomessa juhlitaan vain viikonloppuisin. Maanantaista torstaihin ei tehdä mitään, ja sitten perjantaina vedetään lärvit", hän päivittelee.

"Miksei esimerkiksi viikolla käydä jossakin vain syömässä ja juomassa vaikka lasi viiniä?"

"Se on niin sääli, miten paljon Suomessa pyörii rahaa enemmän alkoholimyynnissä kuin ruokailussa."

Tikka ei kuitenkaan ole toivoton.

"Uskon, että asia on korjattavissa, ja muutos tulee pikku hiljaa."

Tikan mielikuvissa kaikkein mukavin ravintola on sellainen, jossa ihmiset puhuvat toisilleen pöytien yli. On hälinää ja iloista mölyä.

Tikka ilahtui, kun hän kävi vastikään syömässä ravintola Murussa Fredalla.

"Joka toisessa pöydässä oli minun ikäisiäni parikymppisiä, joka toisessa vanhempia ihmisiä, ja kaikki juttelivat keskenään."

Tikka on matkustellut paljon, ja hänen suosikkimaansa on Ranska.

Sieltä tulee myös idea myydä kahvin ohessa crêpejä eli suomeksi lettuja. On kummallista, ettei kukaan ole sitäkään ennen täällä keksinyt.

Nostalginen kahvikärry ilmaantunee ensi viikolla Lasipalatsin ja Forumin väliin Helsingin ydinkeskustassa.

Tikka ei vielä osaa sanoa, tuleeko auton eteen tuoleja ja pöytiä, sillä sitä varten pitää saada erikseen terassilupa.

Yli kahdeksaa asiakaspaikkaa ei ainakaan tule. Sitten pitäisi olla vessakin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi