Läänintaiteilija spreijaa seiniä

Graffiteja saa maalata myös luvattomiin paikkoihin, sanoo Tero Karvinen.

Tampere. Parikymmentä vuotta sitten Tero Karvinen matkusti Turusta Helsinkiin.

Turkulainen nuorimies halusi kuvata pääkaupungin graffiteja, mutta hän ei tuntenut kaupunkia. Karvinen hyppäsi junasta Pasilassa, laskeutui alas pyörätielle ja jäi kuvaamaan yhtä maalausta, kun neljä poikaa pölähti paikalle.

Yksi pojista esitteli Karviselle Helsingin skenen, olennaiset graffitipaikat.

Poika oli Paavo Arhinmäki, josta tuli parikymmentä vuotta myöhemmin kulttuuriministeri.

Tero Karvisesta puolestaan tuli tänä syksynä Suomen ensimmäinen läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari.

Vaahteranlehdet kahisevat, kun Tero Karvinen, 38, kiertää Tampereen rautatieaseman vieressä olevaa työmaa-aitaa. Aidasta löytyy useita piissejä, kirjaimista muodostuvia isoja maalauksia.

Yksi niistä on Karvisen: hän on maalannut oranssinkeltaisilla kirjaimilla nimimerkkinsä SensTDR.

"Tuo kaveri on alter egoni, supersankari, joka piiloutuu varjoihin, kiipeää aitojen yli ja juoksee nopeammin kuin Usain Bolt. Siihen verrattuna Tero Karvinen on turvallisuushakuinen nynny", Karvinen sanoo.

Hän on tehnyt työmaa-aitaa kiertävän graffitin yhdessä nuorten kanssa – parkkiyhtiön luvalla ja Tampereen taidemuseon maksamilla maaleilla.

Mutta maalaa hän myös luvattomiin paikkoihin.

"En jaksa enää tässä vaiheessa elämää heilua ratapihalla. Mun maalauspaikat on sellaisia puolilaillisia mestoja, kuten hylättyjä tai purku-uhan alla olevia taloja."

Kun Karvinen kesäkuussa valittiin Pirkanmaan visuaalisen taiteen läänintaiteilijaksi, paikallislehden keskustelupalstalla kuhistiin. "Päätös merkitsee sitä, että nyt töhrijät ikään kuin 'luvan' saaneena tulevat sotkemaan joka ikisen seinän kaupungissa", eräs nimimerkki kirjoitti.

Karvinen ei ole hammastenkiristelystä moksiskaan.

"Nillittäjiä löytyy aina, mutta annan mielipiteiden mennä toisesta korvasta ulos. En ole tehnyt mitään väärää."

Entä laitonta?

"Taiteen tekemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla positiivinen juttu. Jos mainostaja saa multa lupaa kysymättä vallata kaupunkitilaani, miksi en saisi tehdä samaa."

Silti Pirkanmaan taidetoimikunnan päätös yllätti myös hänet. Toimikunta halusi tehtävään henkilön, jolla on kokemusta katutaiteesta ja nuorten kanssa työskentelystä. "Onhan se outoa. En ole laskenut sen varaan, että minusta tulisi valtion kuukausipalkkainen työntekijä."

Asenteet graffiteja kohtaan ovat vaihdelleet vuodesta toiseen. Niihin aikoihin, kun Karvinen talven pimeydessä kiipesi ensimmäisen kerran aidan yli 1980-luvulla, maalaamista pidettiin joidenkin eksentristen nuorten harrasteluna.

Kun nuoret kasvoivat isoksi, asenteet kovenivat.

Vuonna 1998 alkoi Helsingin kaupungin nollatoleranssikampanja Stop töhryille, jonka tarkoituksena oli poistaa katukuvasta muun muassa graffitit, tagit ja tarrat. Karvisen mukaan kampanjan aikana tehtiin valtavia ylilyöntejä.

"Siinä annettiin yhdelle vartiointifirmalle valtaa, jota se käytti häikäilemättömästi hyväkseen. Satojentuhansien vahingonkorvaukset eivät ole missään suhteessa järkeviä."

Karvinen uskoo, että kymmenen vuoden aikana kampanja muokkasi asenteita huonoon suuntaan.

"Siinä aivopesussa on paljon pois pesemistä. On mun heiniä läänintaiteilijana saada ihmiset taas näkemään graffitit taiteena."

Vaikka maalareista on nyt varttunut kulttuurivaikuttajia, Karvinen ei vielä usko, että graffiti olisi hyväksytty samalle viivalle muun kulttuurin kanssa.

"Stop töhryille -kampanjakaan ei oikeastaan ole ohi, vaan se on vain pilkottu osiin pitkin Helsingin kaupunginhallintoa", Karvinen sanoo.

"Mutta ehkä jonkinlainen sukupolvenvaihdos on tapahtunut. Asian kanssa ei enää tarvitse olla kaapissa."

Mistä pääsemmekin takaisin siihen, kun Karvinen tapasi nuoren Arhinmäen.

Arhinmäki päätyi esittelemään Karviselle "kaikki Helsingin mestat", kuten Huopalahden pulutunnelin, jonne kaksikko maalasi työn.

"Taiteellinen urani olisi ollut toisenlainen, jos Paavo ei olisi esitellyt minulle Helsingin skeneä. Se avasi tyyliäni ja kehitti tekniikkaa", Karvinen sanoo.

Karvisen mukaan Arhinmäki oli noihin aikoihin letkeä kaveri ja hyvä opas, joka ei kuitenkaan ollut niitä ahkerimpia maalaajia.

Entä millainen oli kulttuuriministerin taiteellinen taso?

Karvinen miettii hetken.

"Eihän Paavo ihan kärkikastia ollut, mutta olen minä nähnyt huonompiakin maalareita."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi