Lapsellisen helppoa

Pienikin koululainen pystyy pelaamaan shakkia. Peli kehittää keskittymiskykyä, muistia ja itsehillintää.

Fanny Virtanen, 11, uhkaa tornilla Saara Virkkusen kuningasta.

Virkkunen, 10, ei kuitenkaan hätäänny.

"On monta vaihtoehtoa, mitä voin tehdä", hän vastaa ja siirtää kuninkaan turvaan.

Menossa on espoolaisen Meritorin koulun shakkikerhon ensimmäinen kokoontuminen kesäloman jälkeen.

Samaan aikaan kun konkarit pelaavat, kerhon ohjaaja Sauli Tiitta opettaa tulokkaille shakin alkeita.

"Onko nappulat nyt oikeilla paikoilla", hän kysyy ja näyttää jättikokoista opetuslautaa.

Myös nappuloiden liikkeet täytyy opetella.

"Sotilas möllöttää paikallaan, menee eteenpäin yhden ruudun kerrallaan ja lyö viistoon. Vain pakki puuttuu. Se on ainut nappula, joka ei voi peruuttaa", Tiitta kertoo.

Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että shakki kehittää monia taitoja ja ominaisuuksia, joista on hyötyä koulussa. Shakkia pelaavien lasten keskittyminen ja itsesäätelytaito olivat 50 prosenttia parempia kuin muilla samanikäisillä.

Myös ongelmaratkaisu, muisti, analysoinnin nopeus ja kielelliset valmiudet olivat shakin pelaajilla selvästi muita paremmat.

Peli kypsyttää, sillä pelatessa pitää jaksaa olla hiljaa, odottaa vuoroaan ja seurata toisen siirtoja. Kun nappulaan koskee, sitä pitää siirtää. Huonoista valinnoista voi syyttää vain itseään. Siis ei säätä, sattumaa tai vastustajaa.

"Harkintakyky kehittyy, kun huomaa, että se ensimmäinen mieleen tullut siirto ei ollut hyvä. Tästä on hyötyä muuallakin elämässä", Tiitta sanoo.

Toisin kuin luullaan, shakkia on helppo oppia, Sauli Tiitta sanoo. Peli käy haastavaksi vasta myöhemmin.

Hyvä aika aloittaa on kouluun mennessä. Tiitan mukaan peliä oppivat kaikenikäiset ja kaikenlaiset lapset. Eräässä ryhmässä kävi 4-vuotias pelaaja. Hän teki muutaman kerran jälkeen matin 8-vuotiasta vastaan.

"Eilen ryhmässä aloitti adhd-poika, joka istui pöydän ääressä hiljaa 40 minuuttia ja tiirasi lautaa", Tiitta kertoo.

Tiitan mukaan shakin yhteydessä puhutaan turhan usein lahjakkuudesta.

"Jotkut lapset omaksuvat periaatteet helpommin kuin toiset. Silti tärkeintä on oma innostus."

Jos lapsi haluaa kilpailla, hän tarvitsee myös kilpailuviettiä ja keskittymiskykyä. Toisaalta – pelatessa kyky keskittyä ja harkita tekojaan kehittyy.

Virtasen ja Virkkusen peli on edennyt loppuratkaisuun. Virkkusella on enää kuningas ja sotilaita, Virtasella myös kuningatar ja torni. Niillä hän ahdistaa vastustajan kuninkaan pelilaudan laidalle. Virkkunen nielee tappion tyynesti. Virtanen on pelannut kauemmin ja yleensä voittaa.

"Joskus tulee harmistunut olo, kun häviää, mutten suutu. Varsinkaan jos pelaan parempaa vastaan", Virkkunen sanoo.

Myös voittamista pitää opetella. Aloittelevien poikien pöydästä alkaa kuulua lällätystä:

"Mä voitin, mä voitin."

Tiitta tarttuu siihen heti.

"Tuo on turhaa. Kätelkää ja kiittäkää vastustajaa pelistä."

Pojat tekevät työtä käskettyä.

Vuosia pelanneet Joni Pihlman, 11, ja Tatu Suvanto, 12, muistuttavat, että kilpailujen säännöissäkin sanotaan, että vastustajaa pitää kunnioittaa.

"Tatu pelaa varmasti ja hyvin", Pihlman sanoo.

"Joni on hyvä strategioissa ja tekee yllätyshyökkäyksiä", Suvanto kehuu takaisin.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi