15.4.2011 3:00
Aikuiset toimittajat osaavat haastatella lapsia monin tavoin väärin. Tuloksena voi olla liian sensuroitu, ylenkatsova tai lapsen oikeuksia loukkaava juttu.
"Journalistit ovat epävarmoja siitä, miten lapsia koskevissa tilanteissa pitäisi toimia", sanoo freelancer-toimittaja Ulla Ojala.
Hän on kirjoittanut oppaan alaikäisten kohtelusta tiedotusvälineissä. Opas ilmestyi eilen ja sen julkaisivat Lastensuojelun keskusliitto, Journalistiliitto ja Aikakauslehtien liitto.
Suomen laissa ei ole pykälää, jossa säädettäisiin tiedotusvälineiden ja lasten suhteesta.
Aihe nousi tapetille etenkin Jokelan koulusurmien jälkeen. Tuolloin tiedotusvälineitä moitittiin liian hyökkäävistä haastattelupyynnöistä ja sokissa olleiden nuorten vetämisestä kameroiden eteen.
Vaikeistakin asioista tulisi silti uutisoida.
Esimerkiksi lasten huostaanotot ovat lisääntyneet Suomessa. Kodin ulkopuolella asuu yli 16 000 lasta ja nuorta, oppaassa todetaan.
Joskus vanhempi tahtoo tuoda lapsensa julkisuuteen, vaikka se ei ole tämän edun mukaista.
"Ne ovat toimittajalle ekstravaikeita tilanteita", lapsia koskevista aiheista usein kirjoittanut Ojala myöntää.
On toimittajan tehtävä punnita, kerrotaanko lapsen nimi tai näkyvätkö kasvot kuvassa. YK:n lasten oikeuksien mukaan lapsella on oikeus erityiseen suojeluun.
Toisaalta pienellekin ihmiselle kuuluu sananvapaus.
Ojala haluaisi, että lapset ja nuoret esiintyisivät useammin tiedotusvälineissä ilman aikuisten puuttumista.
Ylivarovaisuudesta seuraa kuvia tyhjänä heiluvista keinuista tai juttuja, joissa haastateltava on turhaan muutettu nimettömäksi.
"On tilanteita, joissa lapsi voisi päästä omalla äänellään kuuluviin sen sijaan, että sensuroidaan."
Kun lapsi päästetään ääneen, on parempi kysyä asioista, joista lapsi itse tietää. Puoluepolitiikkaa kommentoiva viisivuotias huvittaa aikuista mutta aliarvioi lasta.
"Olisiko aikuisesta hauskaa, jos haastateltaisiin asiasta, josta ei tiedä mitään?" kysyy Ojala.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi