Leo Immonen valitsi ruotsin sukulaistensa vuoksi

"Miten toisin voi sanoa: jag tycker om?" opettaja Taija Palokankare kysyy.

"Jag gillar?" ehdottaa Leo Immonen, 12. Vastaus on oikein.

Käynnissä on kuudennen luokan ruotsintunti. Espoolaisessa Rastaalan koulussa voi pitkän englannin opetuksen lisäksi valita neljänneltä luokalta lähtien vapaaehtoisen ruotsin.

Näin tekee opettaja Palokankareen mukaan noin neljännes oppilaista, vaikka vapaaehtoinen ruotsi tarkoittaa oppilaille kahta ylimääräistä oppituntia lisää viikossa.

Osa vanhemmista harmittelee omaa heikkoa ruotsin kielen taitoaan ja haluaa lapselle paremmat mahdollisuudet oppia. Toisilla on sukulaisten tai muiden kautta jokin kytkös ruotsin kieleen.

Näin on myös Leo Immosella. Ruotsinopintoihin häntä kannusti hänen äitinsä Marie-Ann Björklund.

"Oli itsestään selvää, että suosittelimme mieheni kanssa Leolle vapaaehtoista ruotsia, kun kävi ilmi, että sen oli mahdollista."

Hän on itse suomenkielinen, mutta kotoisin kaksikielisestä perheestä. Ruotsin kielen hän menetti mennessään suomenkieliseen kouluun. Se harmittaa häntä hieman.

"Vanhempani valitsivat lähikoulun, sillä se oli helppoa. Kävi kuten usein käy: kieli rapistui pikkuhiljaa, vaikka sitä säännöllisesti sukulaisten kanssa ylläpidänkin", Björklund sanoo.

Jos hän nyt voisi valita, hän voisi harkita lapselleen myös kaksikielistä koulua.

"Suomen kieli tulee ympäriltä, mutta ruotsin kieli tarvitsee vahvistusta."

Miksi Leo Immonen valitsi ruotsin?

"Onhan tämä kaksikielinen maa. Jos osaan ruotsia paremmin, voin puhua sitä mökillä ja ruotsinkielisten sukulaisten kanssa."

Kaksikieliseen kouluun hän ei silti välttämättä haluaisi.

"Se voisi olla liian vaikeaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi