Linnunpöntöt odottavat jo asukkaita

Mikko Laine valmistaa 24:ää erilaista pönttömallia.

TURKU. Kevät on Mikko Laineen, 35, verstaalla Turun Papinsaaressa kiireistä aikaa. Kun linnut ilmestyvät pihapiiriin ja aloittavat kevätkonsertin, moni ottaa yhteyttä Laineeseen. Hän tekee työkseen erilaisia linnunpönttöjä.

"Ihmisillä ei ole nykyään välttämättä tarve-aineita ja työvälineitä pöntön tekemiseen eikä aina sopivia työtiloja tai aikaakaan", kertoo Laine, joka on valmistanut linnunpönttöjä päätoimisesti jo kymmenen vuoden ajan.

Kysyntä on sen verran suurta, että valmiit työt eivät juuri jouda seisomaan varastossa. Juuri nyt on maailmalle lähdössä kolmekymmentä helmipöllön pönttöä, jotka ovat enää kattoa vailla. Tieto on levinnyt puskaradion sekä Laineen kotisivujen kautta.

"Olen valmistanut 24:ää eri pönttömallia, jotka soveltuvat kaikille suomalaisille kolopesijöille. Pönttöön pesiviä kololintuja on Suomessa kaikkiaan noin kolmekymmentä lajia. Malleissa ovat mukana myös talvipesä siilille, pesäpönttö liito-oravalle ja päiväpiilo lepakolle."

"Kaikkein suurimman pöntön tarvitsee viirupöllö, jonka pöntössä on myös suurin, 18 sentin lentoaukko. Kaikkein pienin lentoaukko – 2,6 senttiä – tehdään kuusitiaiselle. Isokoskelolla on taas kaikkein korkein asumus."

Laine tekee pönttöjä muun muassa telkälle, koskeloille, pöllöille, koskikaralle, kottaraiselle, mustarastaalle ja puukiipijälle.

Ylivoimaisesti suurin osa – 60–70 prosenttia – Laineen luomuksista on kuitenkin tavallisen kokoisia linnunpönttöjä, jotka on tarkoitettu tiaisille ja kirjosiepoille.

"Kaupoista löytyy nykyään kaikenlaisia pahvisia, keraamisia, muovisia ja höylätystä puusta valmistettuja pönttöjä. Ne ovat olevinaan koristeellisia tai hassunhauskoja, mutta niitä ei voi aina avata eikä niissä ole aina suojapeltiä lentoaukon ympärillä", tuumii Laine.

Höylätty, sileä puu on Laineen mukaan taas liian liukas linnunpoikaselle, joka pyrkii ulos pöntöstä. Epätasainen pinta tarjoaa paremman jalansijan.

"Pönttöä ripustettaessa täytyy miettiä linnun elinympäristöä ja lajin levinneisyyttä. Jotkut lintulajit tarvitsevat vesistöjä, toiset taas metsiä. Täytyy huomioida myös se, että linnut pääsevät lentämään esteettömästi pönttöön. Ilmansuunnalla ei ole niin väliä. Pönttöjä ei tarvitse ripustaa kovin korkealle – lukuun ottamatta pöllöjen pönttöjä – jos ei ole mitään erityistä vaaraa ilkivallasta."

Linnunpönttöjen ripustaminen lisää luonnon monimuotoisuutta, Laine kertoo.

"Ajatuksena on myös se, että kun ihminen ripustaa linnunpöntön, hän pysähtyy hetkeksi ja nauttii lähiluonnosta, mikä tuottaa mielihyvää."

www.linnunpontto.com

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi