Luulaja tuotteisti kylmyyden ja myi sen Facebookille

Luulaja päivitti statuksensa

Facebook rakentaa ensimmäisen ulkomaille tulevan palvelinkeskuksensa pohjoisruotsalaiseen Luulajaan.

Luulaja. Kura tarttuu kengänpohjiin isojen työkoneiden jylläämällä työmaalla. Maisema on juuri niin harmaan ankea kuin se lokakuisessa syyssäässä rakennustyömaalla voi olla. Lehdetkin ovat jo tippuneet puista.

Tässä mutakuopassa kytee kuitenkin pohjoisruotsalaisen Luulajan uuden ajan alku.

"Tämä on todella iso juttu. Kaksi vuotta sitten koputimme Facebookin oveen Kaliforniassa, ja nyt he tulevat tänne", projektin puuhamies, kertoo toimitusjohtaja Matz Engman kehitysyritys Luleå Näringslivistä.

Engman on tohkeissaan. Päivää aiemmin internetin ykkösbrändi Facebook oli vahvistanut rakentavansa palvelinkeskuksen Perämeren pohjukassa sijaitsevaan Luulajaan. Käytännössä keskus tarkoittaa kolmea jättihallia täynnä tietokoneita, mutta symbolisesti paljon enemmän.

Kaikki Euroopassa tehdyt Facebook-klikkaukset, statuspäivitykset ja kaveripyynnöt tulevat kulkemaan Luulajan kautta, kunhan hallit kolmen vuoden päästä valmistuvat. Rakennustyöt olivat jo täydessä vauhdissa perjantaina, päivä vahvistuksen jälkeen.

Engman uskoo Facebook-keskuksen paitsi tuovan alueelle työpaikkoja myös houkuttelevan lisää kansainvälisiä sijoittajia. Tavoite on nostaa Pohjois-Ruotsi maailman tietoliikenteen solmukohdaksi, palvelinkeskusten keskukseksi.

"Tämä muuttaa Luulajan imagon", Engman povaa.

"Ei, ei, ei. Päättäjät elävät fantasiamaailmassa", eläkeläismies Thore Gustavsson pudistaa päätään Luulajan kulttuuritalon kirjastossa.

Kirjaston ikkunasta näkyy parimetrinen Facebook-peukku, symboli, jolla Facebookissa voi osoittaa "tykkäävänsä" jostain asiasta.

Peukku ripustettiin kulttuuritalon seinälle torstaina, kun Facebookin edustajat ja Ruotsin elinkeinoministeri Annie Lööf saapuivat paikan päälle vahvistamaan keskuksen rakentamisen.

Jos Gustavsson olisi Facebookissa, hän ei todellakaan peukuttaisi Facebook-hallien puolesta. Hänen mukaansa kunnanjohto on menettänyt todellisuudentajunsa.

"Te suomalaiset olette vielä realisteja ja tajuatte rakentaa lisää ydinvoimaa. He [kunnanjohtajat] ovat kaikki haaveilijoita", Gustavsson sanoo.

Vaikka harva kuntalainen yhtyy elinkeinoelämän Facebook-intoiluun, moni myöntää Luulajan olevan keskellä suurta murrosta.

Luulaja on pitkään mielletty terästeollisuuden keskukseksi. Vielä 1970-luvulla terästeollisuus työllisti Luulajan alueella 6 000 ihmistä, nyt enää neljänneksen siitä.

"Luulaja on muuttunut paljon viime vuosina", sanoo Luulajassa syntynyt Sara Tamrell.

Gossip Hår -kauneushoitolassa istuvan Tamrellin mielestä Luulajan nykyimago seilaa jossain terästeollisuuden ja it-kaupungin välimaastossa.

Kunnan kehitykseen it-keskuksena on vaikuttanut merkittävästi Luulajan tekninen yliopisto, jonka ansiosta alueella asuu arviolta 16 000 opiskelijaa. Se ei ole vähän 75 000 asukkaan kunnassa.

"Ehkä Luulaja on kuitenkin eniten opiskelijakaupunki", Tamrellin kynsiin syksyisiä vaahteranlehtiä maalava Josefine Ericsson-Waara jatkaa.

Teknisellä yliopistolla oleskelutilan sohvaryhmän vallanneet opiskelijat sanovat Facebookin palvelinkeskuksen vahvistavan Luulajan imagoa lähinnä paikkana, jossa sähköt eivät koskaan katkea.

"Ihmisiä on innostettu keinotekoisesti. Se on vain iso varasto", rakennusinsinööriksi opiskeleva Terese Kjällen sanoo.

Opiskelijat toivovat kaupungin houkuttelevan alueelle ennemmin pieniä tietotekniikkayrityksiä, jotka toisivat valmistuneille suunnittelu- ja kehitystyötä. "Meillä on jo Googlen ja Ericssonin toimistot. Ne ovat merkittävimpiä, sillä ne tulivat tänne yliopiston takia eivätkä vain siksi, että täällä on kylmä", Permin kaupungista Venäjältä kotoisin oleva Ksenia Makovetskaja sanoo.

Kylmyys ei kuitenkaan ole tyhjä markkinarako. Se oli Facebookin pääsyy tulla Luulajaan, varakunnanjohtaja Yvonne Ståhlnacke muistuttaa.

Ison sijoittajan saamiseen tarvittiin omien vahvuuksien oivaltaminen. Luulajalla ne olivat kylmyyden lisäksi halpa sähkö ja toimiva sähköverkko – siis samat kuin valtaosalla Suomen kunnista. Tarvittiin vain tehokasta markkinointia.

"90 prosenttia maailman ihmisistä ei tiedä, mikä Suomi tai Ruotsi on. Emme voi vain odottaa, että joku tulisi luoksemme. Meidän on itse oltava aktiivisia", Ståhlnacke sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi