Maailma tarvitsee talousbloggaajaa

Antti Ronkainen innostui taloudesta Tampereen yliopiston Marx-lukupiirissä.

Helsinkiläisen koulun juhlasalissa kalvo vaihtuu piirtoheittimellä toiseen. Piirtoheittimen takana seisoo nuori mies pikkutakissa.

Talousbloggaaja Antti Ronkainen, 26, puhuu lukiolaisille talouskriisistä. Eturivin oppilaita globaali kriisi jaksaa kiinnostaa, takarivissä ollaan joko nukkuvien puolueessa, räplätään kännyköitä tai lätkitään korttia.

Ronkainen käyttää vahvoja kielikuvia. "Euroopan keskuspankki toimii kriisissä vapaapalokuntalaisen sijasta pyromaanina."

Ronkaisen kansankieliselle selvitykselle talouden kiemuroista on kysyntää. Tamperelaisen talousanalyysia luetaan ja kommentoidaan ahkerasti. Esimerkiksi kesäkuussa Ronkainen kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-blogiin EU:n vakausmekanismista otsikolla Kansojen varallisuuden ryöstöretki. Siinä Ronkainen kutsuu vakausmekanismia "suuren luokan kusetukseksi".

Kirjoituksesta tykkää 1 955 henkilöä. Muutama hänen juttunsa on verkkolehden luetuimpien listalla.

Luennon jälkeen nuori sijoittajanalku jää keskustelemaan Ronkaisen kanssa. Sijoittaako Ronkainen kenties itse? Ja mitä hän nyt tällä hetkellä suosittelisi sijoituskohteeksi?

Ei, itse niukasti toimeentuleva sosiologian opiskelija ei sijoita. Vaikkei hänellä mitään henkilökohtaista sijoittamista vastaan ole vasemmistolaisesta vakaumuksestaan huolimatta.

Talousbloggaajan oma talous on aika kuralla. Taskusta löytyy neljäkymppiä. Suurin osa rahoista on hänet puhumaan kutsuneen oppilaskunnan korvaus junalipusta Tampereelta Helsinkiin.

"On tää kauheeta huoraamista", nuori mies nauraa haastattelun alkaessa. Hän tarkoittaa, että puhuu mielellään kaikille, jotka kuuntelevat häntä.

Keväällä hän on käynyt "huoraamassa" Amerikassa asti, puhumassa vasemmiston vuosittaisessa konferenssissa Left Forumissa New Yorkissa. Konferenssiin hänet kutsui marxilainen ajatushautomo nimeltään Marxist-Humanist Initiative.

Ronkaisen viimeisin aluevaltaus on Kurssi kohti konkurssia – talouskriisin syyt ja seuraukset -kirjan toimittaminen. Teos koostuu nykymarxistien teksteistä.

Nuorella miehellä on selvästi tiedonjano. Se jano alkoi talouskriisin ensitahdeista 2008.

"Kiinnostuin talouskriisistä organisoimassani Marx-lukupiirissä Tampereen yliopistolla muutama vuosi sitten", kertoo Ronkainen ja kääräisee luennon päätteeksi sätkän.

"Mua kiinnostaa, mihin Marxia voi käyttää nykyisen taloustieteen kritiikkinä, ei niinkään filosofinen keskustelu siitä, oliko Marx oikeassa vai väärässä. Nyt on tilausta eurokonsensuksen valtavirrasta poikkeavalle talouspoliittiselle analyysille."

Nuori mies päästää puhuessaan suustaan kunnioitettavan pitkälle singahtavan räkäisyn.

Aiheesta myös gradua valmistelevan Ronkaisen päivät kuluvat lukiessa ulkomaisia lehtiä, artikkeleita ja blogeja talousaiheista. Muita harrastuksia hänellä ei kuulemma ole. Mitä nyt jotain "yleistä poliittista suhmurointia".

Ronkainen on mukana muun muassa Vasemmistonuorten perustulokampanjassa, Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa ja yliopistopolitiikassa.

Karaokea kyllä tulee joskus laulettua äidin omistamassa Asema Pubissa Limingassa Oulun eteläpuolella.

"Tykkään Junnu Vainion biiseistä. Ja Meiju Suvaksen Pure mua on kiihkeä!" sanoo Ronkainen, ja tilaa ravintolassa possupihvin syötäväkseen.

Tämä mies ei ole mikään hipsteri. Vaikka osin työväenluokkainen imago tuntuu korosteisen harkitulta, on Ronkaisen habituksessa jotain samaa kuin esikuvakseen ilmoittamassaan Jouko Turkassa. Jonkinlaista häpeilemätöntä suoruutta.

"Turkka rikkoo perinteisiä ajattelumalleja."

Sellaista ajattelua tarvitaan Ronkaisen mukaan nyt.

Luovia ratkaisuja ja kritiikkiä poliitikkoja kohtaan. Toimittajat kun päästävät hänen mielestään poliitikot Suomessa liian helpolla.

Lounaan jälkeen on taas sätkän aika.

"Tiedätkö muuten, mikä on Suomessa ainoa julkinen sisätila, jossa voi vielä tupakoida?" Ronkainen kysyy.

Ei tule mieleen.

"Bingo!" mies virnistää. "Kävin lapsena mummun kanssa paljon bingoamassa Raahessa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi