21.11.2011 3:00
Heidi Vattulainen , 27, nakuttaa tukityöllistettyjen palkkatietoja koneelle Helsingin työttömien toimistolla Vallilassa.
Tuolia lämmittää harmaa huopa ja seinää koristaa mustavalkea merimaisema.
"Parempi tämä kuin istua kotona neljän seinän sisällä", Vattulainen sanoo.
Hänellä on menossa kolmen kuukauden työelämävalmennus yhdistyksen toimisto- ja keittiöapulaisena.
Palkan maksaa Kela työmarkkinatukena sekä verottomana ylläpitokorvauksena. Käteen tulee 800 euroa kuukaudessa.
Vattulainen on tottunut elämään vähällä jo yli kymmenen vuoden ajan, aina siitä saakka, kun läksi 16-vuotiaana kotoaan Kouvolasta leipurin oppiin Lappeenrantaan.
"Minulla on semmoinen periaate, että 15 euron puseroa en osta, kun tiedän, että jostakin saa halvemmalla."
Takana on kolmet eri syistä keskeytyneet opinnot, avioliitto, ero ja uusi rakkaus sekä lukuisia Kelan tukemia työpaikkoja muun muassa K-marketissa, optikkoliikkeessä, päiväkodissa ja alakoulussa.
Hän tuntee erittäin hyvin myös työttömien paperihelvetin.
"Virkailijat juoksuttavat ihan kuin kiusaksi. Tuo on työtön, onhan sillä aikaa."
Hallituksen aikeet nuorten yhteiskuntatakuusta ovat Vattulaisen mielestä "ihan hyvä juttu". Ainakin periaatteessa.
"Pelottaa, että meneekö tilastojen kaunisteluksi. Mitä tapahtuu, jos pakotetaan väkisin kouluun, vaikka ei kiinnosta pätkääkään. On puoli vuotta ja keskeyttää", hän miettii.
"Parempi olisi antaa vapaus valita, neuvotella ja ohjata eikä käydä heti syyllistämään, että perhana, miten sä olet itsesi tähän jamaan laittanut."
Itse hän aikoo aloittaa vuodenvaihteessa neljännet ammattiopinnot.
Tavoitteena on parturi-kampaajan tai suun terveydenhuollon tutkinto. Tällä kertaa hän myös aikoo viedä koulun loppuun "vaikka pää paketissa".
"Kaikesta on viisastunut, ja onneksi minuun on aina luotettu. Äidinäiti, mamma, aina sanoi, että kyllä sä Heidi pärjäät."
Tukitöitä ei tule 25–30-vuotiaille 21.11.2011
Sanottua yhteiskuntatakuusta 21.11.2011
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi