Mielialahäiriö vie kiihkosta masennukseen

Moni kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava jää ilman oikeaa hoitoa.

Mielialan häiriöt ovat niin yleisiä, että peräti prosentilla suomalaisista arvioidaan olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aiemmin maanis-depressiivisyydeksi kutsutussa häiriössä mieliala nousee ja laskee:

Maanisessa vaiheessa jaksaa vaikka mitä, mutta sitten ei jaksakaan mitään, kun kiihko vaihtuu masennukseen.

Monen häiriö jää tunnistamatta, sanoo Husin ylilääkäri Kirsi Suominen. Hoitoon hakeudutaan masennusvaiheessa, mutta masennuksen hoito ei auta, koska tarvitaan mielialan vaihteluja tasaava lääkitys.

Hän näkee myös turhia diagnooseja. Esimerkiksi psykiatriseen hoitoon nuoruudessa joutuneilta saatetaan epäillä kaksisuuntaista häiriötä. Jossakin vaiheessa epäily kirjautuukin diagnoosiksi, ja potilas jää vaille oikeaa hoitoa.

"Olen oppikirjaesimerkki", sanoo artisti Kristian Meurman. Hän tuli tutuksi vuoden 2007 Idols-laulukilpailusta.

"Oireilua oli vuosia ennen diagnoosia, ja siitä kului kymmenen vuotta, että lääkitys saatiin kohdalleen."

Diagnoosin jälkeen kesti, että hän hyväksyi tautinsa ja päivittäiset lääkkeet. "Suurin pelkoni oli, että lääke vie inspiroivat vaiheet. Musiikkia syntyy syvästä laaksosta noustessa ja ennen maniaa."

Pelko toteutuikin, mutta lääkkeen vaihto auttoi.

Sairaus tuo paljon harmia.

"Joidenkin oireilu on niin rajua, että he joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle", Suominen kertoo.

"Toisilla tauti taas on niin lievä, että sen kanssa voi toimia vaativissakin tehtävissä."

Mania vie ihmisiä sairauslomalle, sairaalahoitoon ja pois töistä sekä katkoo parisuhteita.

"Maniassa ostaa maailmanympärimatkan, maksoi mitä tahansa, ja unohtaa lähteä sille", Meurman kuvailee.

Masennusvaihekin on synkkä: valtaosa on harkinnut tai yrittänyt itsemurhaa.

"Mitä aiemmin hakee apua, sitä parempi ennuste on", Suominen kannustaa. Siihen on vielä matkaa: diagnoosi viivästyy Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.

Sairauden kanssa voi kuitenkin elää täysipainoista elämää, Meurman korostaa. Se on taustalla mörkönä, mutta kun siihen tutustuu, mörkö ei ole niin pelottava.

"Näen sairauden voimavarana: en olisi tällainen ilman sitä", Meurman sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi