Mikrofoni auki kaikille

Harri Hertell järjestää runonlausuntailtoja, joissa yleisö voi astua esiintyjän paikalle.

Helsinkiläinen Harri Hertell järjesti ensimmäisen runoiltansa marraskuussa 2008. Paikkana oli töölöläinen olutravintola Vastarannan Kiiski. Pubi täyttyi kuulijoista.

"Sen merkitystä ei tajunnut silloin. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellista tapahtumien saama suosio on", Hertell kertoo nyt, lähes kaksisataa tapahtumaa myöhemmin.

Hertellin halu päästä lukemaan runoja muille oli kova jo kouluaikana, mutta Helsingissä ei järjestetty tapahtumia, joihin aloittelija olisi voinut mennä mukaan.

"Olin lisäksi kaveriporukasta ainoa, joka harrasti runoutta. Silti ei käynyt mielessäkään, että olisin itse voinut järjestää lausumistilaisuuksia."

Kaikki muuttui, kun Hertell alkoi opiskella Helsingin Metropoliassa kulttuurituotantoa. Koulussa kannustettiin keskittymään siihen, mikä itseä kiinnostaa.

Syntyi nykyrunouden ympärille keskittynyt lavarunousyhteisö Helsinki Poetry Connection. Iltojen kulku on tullut kävijöille jo tutuksi. Hertell asettuu istumaan ravintolan etualalle, tapahtumien keskiöstä hiukan sivuun. Sieltä hän isännöi illan.

Ensin esiintyvät kutsuvieraat. He ovat yleensä lavarunoilijoita tai räppäreitä. Sen jälkeen on vuorossa open mic -osuus, jolloin tila on avoin jokaiselle. Yleisöstä osa pyörittelee käsissään papereita. Niiden rivit lausutaan mikrofoniin yksi toisensa jälkeen.

"Keskimäärin yhden illan aikana yleisöstä nousee esiin viisitoista lausujaa. Osa on jo ehtinyt julkaista töitään, toiset ovat vasta alussa."

Tunnelma on kuin kotibileissä, joissa vieraat yltyvät runoilemaan. Jännitys kuuluu joskus kiivaana lausuntana, toisinaan se latautuu hiljaisuudeksi säkeiden välissä.

Ketään se ei tunnu pidättelevän.

Puuhamies löysi tien runouteen kuvien maailmasta. Ensin hän tutustui graffitteihin. Niistä syttyi kipinä taulujen maalaamiseen. Luonnosten sekaan alkoi ilmestyä aforismeja, jotka kasvoivat vähitellen runoiksi.

Yläasteikäisenä Hertell oli siirtynyt jo kokonaan sanataiteen pariin. Nuoruuden esikuvat Pentti Saarikoski, Arto Melleri, Arvo Turtiainen ja Teemu Hirvilammi ovat edelleen hänelle tärkeitä.

Oma käsiala on alkanut vähitellen hahmottua.

"Luulen, että pahin äänenmurros on mennyt ohi."

Teksteissään Hertell kuvaa erityisesti kaupunkielämää, isä-poika-suhdetta ja vanhemmuutta. Kaupunkikulttuurin perinteet ovat vahvasti läsnä: runoihin yhdistyy usein musiikki, toisinaan myös visuaalisuutta. Verkosta löytyy videopätkiä, joilla Hertellin runot virtaavat biitin läpi.

Nuoren runoilijan esikoiskokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin viime vuonna Helsinki Poetry Connectionin kautta. Kyseessä oli yhteisön toinen julkaisu.

Ensimmäinen oli vuonna 2010 ilmestynyt äänikirja Helsinki Poetry Jamin tuotannosta. Seuraavaksi on luvassa lavarunouden kokoelmateos, joka kerää yhteen vuosituhannen alun suomalaista lavarunoutta. Teosta toimittavat kollektiivin muut aktiivit.

Hertell keskittyy runoiltoihin, ja taustalla kypsyy sanataiteilijan toinen kokoelma.

Helsinki Poetry Connection -tapahtuma lauantaina 7. huhtikuuta kello 19 alkaen olutravintola Vastarannan Kiiskessä, Runeberginkatu 26.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi