Mississippi elää kupongeilla

Yhdysvaltojen köyhimmässä osavaltiossa herkutellaan kerran kuukaudessa.

Yazoo/Issaquana. Joka kuukauden 13. päivä siskokset Yolanda Mullen ja Verge Barber lähtevät kauppaan.

Lapsista se on kuukauden paras päivä. He saavat kakkuja, sipsejä ja limsaa.

Ostoskassit ovat pullollaan myös porsaankyljyksiä ja jauhelihaa.

Siskot pohtivat Mississippin Yazoossa sijaitsevan Save-A-Lot-ruokakaupan pihassa, miten kaikki saadaan mahtumaan autoon. Takapenkin neljä lasta ovat jo hautautuneet ruokavuoren alle.

Siskojen kauppapäivän määrittää Yazoon sosiaalitoimisto. Se lataa sähköiset ruokakupongit avunsaajien maksukorteille hajautetusti aina tiettynä päivänä.

Barberin päivä on joka kuukauden 9. päivä ja Mullenin 13:s.

Yli 46 miljoonaa amerikkalaista saa valtiolta ruokakuponkeja.

Mississippin osavaltio on Yhdysvaltojen köyhin ja kaikkein riippuvaisin ruokakupongeista.

Joka viides mississippiläinen saa kuukausittain ruoka-avustusta niin sanotulle EBT-kortilleen. Yazoon piirikunnan asukkaista ruokakuponkilaisia on kolmasosa.

Kaikki ruokakuponkien saajat eivät ole työttömiä.

Mullen ansaitsee 80–90 euroa viikossa työskentelemällä osa-aikaisena pikaravintola Wendy'sissä.

"Poikani on 10-vuotias ja painaa 160 paunaa [73 kiloa]. Ymmärrät varmaan, että tarvitsen ruokakuponkeja", Mullen sanoo.

Hän saa miehensä ja lapsensa kanssa kuussa 60 euron arvosta kuponkeja.

Kolmea lasta yksinhuoltava Barber on ammatiltaan lastenhoitaja. Hoitoon tulijoita riittäisi, mutta heillä ei ole varaa maksaa. Barber saa kuponkeja 230 eurolla.

Mississippi-joen rannalla on Mississippin köyhistä piirikunnista köyhin, Issaquena.

"Ei ole töitä. Ei ole mitään", sanoo Merquita Stapleton.

Hän asuu siskonsa Kaquana Stapletonin kanssa pellon reunassa parakkia muistuttavissa kodeissa. Niiden välisellä sorapihalla leikkivät heidän lapsensa, joita on yhteensä kahdeksan.

Lasten sukunimistä päätellen monilla heistä on eri isät.

Kaquana on ollut viimeksi töissä vuonna 2008 kasinolla. Merquita teki vuonna 2010 lähihoitajan töitä.

Parin viikon välein Issaquenaan ajaa työvoimakeskuksen asuntoauto, mutta sen tarjoamiin työpaikkoihin pitäisi melkein aina olla tutkinto. Ja silloinkin työt olisivat kaukana.

Merquita ja hänen neljä lastaan saavat kuukaudessa 400 euron arvosta ruokakuponkeja. Muita tuloja ei ole. Jos johonkin tarvitsee käteistä rahaa, se pitää tehdä vaihtamalla pimeästi ruokakuponkeja käteiseen.

Mississippin köyhyys ruokkii myös rikollisuutta ja väkivaltaa. Osavaltiossa on väkilukuun nähden toiseksi eniten vankeja naapuriosavaltio Louisianan jälkeen.

Rikosrekisteristä on monille haittaa sosiaalitoimistossa. Mississippin sääntöjen mukaan entisille huumerikollisille ei ruokakuponkeja heru. Heidän lapsensa voivat kuitenkin niitä saada, koska lapsia ei haluta rankaista.

Myös Merquita on joutunut usein "hankaluuksiin", joita hän ei tarkemmin selitä. Nytkin hänellä on toinen jalka vankilassa.

Kotiarestin merkkinä hänen nilkassaan on sijaintisignaalia lähettävä panta.

Merquitan sylissä makaa syy siihen, miksi hänelle annettiin kotiarestia vankilan sijaan. Viisi kuukautta vanha Marquavious-poika imee tuttipulloa vimmatusti.

"Sanon lapsille, että älkää tulko sellaisiksi kuin äiti."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi