Myrskybongari juhlii kattopeltien kolistessa

Janne Kommonen havainnoi ja taltioi sään ääri-ilmiöitä.

Tapani riehui itsensä historiaan yhtenä tuhoisimmista talvimyrskyistämme. Siinä missä katkenneet sähköt ja murskautunut omaisuus on tuottanut monille harmaita hiuksia, tunnelmoi tuiverruksella ainakin yksi porukka: myrskybongarit.

"Myrskyn rinnalla tuntee itsensä hyvin pieneksi. Siinä kunnioittaa luonnon voimia eikä muuta edes voikaan", luonnehtii Janne Kommonen Ursan myrskybongausjaostosta – ja kuulostaa romanttisen taidesuuntauksen edustajalta puhumassa ylevän kokemuksesta.

Karjalohjalla asuva Kommonen koki Tapanin ollessaan vanhempiensa luona joulunvietossa Espoossa. Entisessä elämässään hän olisi rynnännyt heti tyrskyäville rannoille, mutta nyt kaksi pilttiä rajoittaa spontaaneimpia viiletyksiä. Toisaalta vaimo tapaa herättää sikeäunisen miehen, jos hyvä myrsky meinaa mennä yöllä sivu suun.

Haastattelun aikanakin "on kunnon meininki päällä", niin kuin tupakkataukoa pitävä Kommonen muikistellen määrittelee 1800-lukulaisen hirsitalonsa pihassa. Nurkat vonkuvat, puut notkuvat, jylisee kumeasti.

Bongarille parhaat täpinät antaa yllätysmyrsky, mutta aktiiviharrastajat ovat starttivalmiudessa aina kun jonnekin ennustetaan koiranilmaa. Kommosellekaan ei ole vierasta suhata 500 kilometriä ryskeen kintereillä. Menneen vuoden mahtikokemus oli ajaa heinäkuussa yhtä matkaa ukkosrintaman kanssa Ursan kesätapahtumaan Jokioisille.

"Heti lähtiessä näin ensimmäiset salaman lähiosumat Karjalohjan kirkontorniin, ja siitä jatkui runsas tunti ukkostusta auton ympärillä. Se oli komeaa", hän ylistää.

Myrskyilijät kuulostavat uhkarohkeilta ja maistavatkin joskus vaaraa. Kommonen kuitenkin kiistää, että tarkoitus olisi hakea riskejä. Sen sijaan bongarit palvelevat viranomaisia raportoimalla tulvista, trombeista, jättirakeista ja muista ääri-ilmiöistä.

"Teemme yhteistyötä muun muassa Ilmatieteen laitoksen kanssa. Toimimme heille silminä ja korvina, kun jotain tapahtuu. Tarkennamme paikallisia säähavaintoja, jolloin varoitustasoa voidaan tarvittaessa nostaa tai pelastuslaitos varautua hälytyksiin."

Suomessa myrskybongaus on muuhun Eurooppaan verrattuna vilkasta ja järjestäytynyttä. Ursan piirissä on harrastajia on yli 400 ja näillä omat tapaamisensa.

Valokuvaus ja kuvien jakaminen on oleellinen osa homman viehätystä.

"Käytämme innostuksesta termiä 'kohkata'. Hyvistä kokemuksista kohkataan kavereiden kesken", Kommonen virnistää.

Hän oli jo koulupoikana kiinnostunut teknologiasta, luonnosta ja valokuvaamisesta. Tämä kolmikudos on seurannut elämässä. Hän teki kaksikymmentävuotisen uran it-maailmassa, mutta alkoi pari vuotta sitten opiskella valokuvauksesta uutta ammattia. Lähinnä sydäntä on luontokuvaus.

Myrskylintu Kommosesta kuoriutui suvun kesäasunnolla Naantalissa uhitelleen rajun ukkosen myötä 2003. Tontille jysähteli suoria salamaniskuja. Sähkölaitteiden kärähtäminen antoi kummat kiksit tietokonespesialistille.

Luonnonvoimien mahdin ihailu taitaa olla sisäänrakennettu suomalaiseen, Kommonen filosofoi.

"Jos tykkäät istua kesäiltana saunan terassilla ja katsella järven toisella puolella olevaa ukkosta, niin silloin sisälläsi jo asuu pieni myrskybongari."

Lisätietoa: www.ursa.fi/ursa/jaostot/myrskybongaus/

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi