Norsunhoitajasta tuli lasten auttaja

Raija Turunen patistaa opettajia kehitysyhteistyöhön.

Keravalainen Raija Turunen, 61, on paatunut pakkaaja, ja hänellä on myös seuraavan reissun matkatavarat alustavasti mietittynä. Tänä syksynä hän haaveilee pikalähdöstä jonnekin kriisialueelle, missä hän voisi osallistua avustusprojektiin.

"Minulla on esimieskokemusta, jolle on käyttöä muuallakin. Olen myös vielä terve", hän perustelee suunnitelmiaan.

Viime vuonna irtisanoutuneella isoäidillä on jo kokemusta parista kehitysprojektista. Valmius perustuu osin siihen, että Turuselta on vierähtänyt vuosia ulkomailla miehensä kansainvälisten rakennushankkeiden vuoksi.

Turuset ovat asuneet Syyriassa, Arabiemiraateissa, Nepalissa ja Egyptissä, jossa perheen kuopus syntyi.

Työ kehitysyhteistyöprojektien parissa alkoi norsuista vuonna 2007. Se oli kuukauden keikka pohjoisessa Thaimaassa. Turunen oli tuolloin vuorotteluvapaalla apulaistoimistonjohtajan tehtävästä Helsingin TE-toimistosta.

"Hoitolassa oli asvalttikaduilla loppuun ajettuja norsuja. Se ei ole niiden oikea ympäristö", Turunen kertoo.

"Minulla oli nimikkonorsu, jota hoidin ja kylvetin joessa päivittäin. Olisin mielelläni vielä nähnyt 54-vuotiaan Hildan, mutta se kuoli."

"Kotona Keravalla minulla on sata pikkuelefanttia, maailmalta mukaan tarttuneita. Kerään niitä, mutta muuten vältän krääsän hankkimista", Turunen kertoo pasilalaisessa ravintolassa. Hän saapui paikalle Inter Pedia -järjestön kokouksesta. Järjestö tuli tutuksi suomalaisena yhteistyökumppanina puolen vuoden vapaaehtoistyössä Nepalissa.

Nepaliin lähtiessään Turunen tiesi, että rutiköyhässä maassa oli riehunut sisällissota vuodesta 2006 saakka. Hän pakkasi mukaansa paksun makuupussin ja lämpimiä vaatteita.

"On ihan eri juttu nähdä joku maa auton takapenkiltä kuin elää mukana maan arjessa. Asuin betonitalossa ilman lämmitystä. Alivuokralaishuoneessa oli talvella vain 10–13 astetta. Aurinko lämmitti talon vasta huhtikuussa."

Kepan vapaaehtoisohjelma osoitti hänelle asemapaikaksi Loo Niva -järjestön Kathmandun laaksossa. Järjestön nimi tarkoittaa auringon nousua. Ulkoministeriön osin rahoittaman hankkeen tavoite on lasten koulutuksen ja elinolojen kohentaminen.

Nepalissa on oppivelvollisuus. Loo Niva jäljitti perheitä, joilla ei kuitenkaan ollut varaa lähettää lapsiaan kouluun. Lapsille etsittiin Inter Pedian kautta suomalaiset kummit.

"Kummien tuella hankittiin koulutarvikkeet ja -puvut. Samalla kun köyhän perheen lapsista yksi pääsi kouluun, koko perheen tilanne koheni. Erityisesti haluttiin tukea tyttöjä, koska äidit sitten taas opettavat omia lapsiaan", Turunen kertoo.

"Lapsia kasvatetaan kovalla kädellä, niin kuin 1930-luvulla Suomessa. Koulussakin lapset saivat keppiä."

Turunen osallistui myös opettajille tarkoitettuihin seminaareihin. Sitä kautta kouluihin vietiin hanketta lasten hyväksikäytön estämiseksi.

Parhaat keskustelut käytiin iltanuotiolla. Turunen kannustaa vapaaehtoistyöhön.

"Ajattelen peruskoulun opettajia, jotka tänä vuonna pääsevät eläkkeelle 60-vuotiaina. On olemassa vaihtoehto sille, että vain miettisi kotona, mitä tehdä loppuelämällään", Turunen miettii.

"Opettajilla on paljon annettavaa maailmalla. Kaikki ratkaisut eivät ole kiinni rahasta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi