Nuortenkirja luottaa jo itseensä

Kirjailijoista nuorimmat kirjoittavat nyt psykologisia trillereitä.

Tampere. Kolme kirjailijaa luettelee töitään:

Terhi Rannelalla (s. 1980) on tekeillä fantasiasarjaa Anneli Kannon kanssa, historiallinen romaani, lyhytproosaa nuorille. Lisäksi hän kirjoittaa kirja-arvioita ja pitää blogia.

Salla Simukalla (s. 1981) on blogi kuuden kirjailijan yhteissivustolla, hän kirjoittaa nuortenromaania, ja Yle:n Uusi päivä -tv-sarjaa, toimittaa kirjallisuuslehteä ja suomentaa.

Siiri Enoranta (s. 1987) opiskelee kieliä, kirjoittaa romaania ja ylläpitää hänkin omaa verkkosivuaan.

Naiset ovat suomalaisista nuortenkirjailijoista nuorimpia. Kaikista huokuu itseluottamusta, jota ei ole aina alalla havainnut.

"Olen saanut nuortenkirjailijana paljon", Rannela pohtii. "On työtä, luentokeikkoja, apurahoja, ja nyt kirjojani käännetään muille kielille. Kyllä nuortenkirjailijana voi mainiosti viettää kirjailijaelämää."

Simukkakin sanoo olevansa tyytyväinen – jopa ylpeä! – nuortenkirjailija. Rooli on hänestä ihanan vapaa.

"Voi kirjoittaa monelle yleisölle, liikkumavaraa on lapsista liki aikuisiin, lajeja realismista runoon, dekkariin ja fantasiaan."

Myös varttuneemmat kirjoittavat nykyisin monipuolisesti.

Toiset tekevät työtä yhdessä kuten Tapani Bagge ja Harri István Mäki tai Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen tai kirjoittavat tyylipastisseja oman lapsuutensa kirjoista kuten "Jylhäkosken kirjailijaseuran" Karo Hämäläinen ja Tomi Kontio.

Tyylikin voi olla avoimen kokeellinen ja kieli runollista kuten Vilja-Tuulia Huotarisen tuoreessa valoa valoa valoa -tyttöromaanissa.

Sellainen on myös Enorannan Gisellen kuolema, eikä tekijä edes ajattele suuntaavansa tekstejään tietyn ikäisille lukijoille. Romaanilla onkin sekä aikuisten- että nuortenkirjallisuuden kirjastoluokitus.

"Toki ajattelen, että näin nuoren kirjoittajan teksti puhuttelee ehkä nuoria enemmän kuin aikuisia", Enoranta sanoo.

Itsevarmuuden takana on parikin tiukkaa faktaa. Kirjamyynnin hidas alamäki ei vielä kosketa lasten- ja nuortenkirjallisuutta; ilman Harry Pottereitakin myynti jopa nousi 2010.

Tekijät ovat myös kehittyneet sana-ammattilaisiksi, verkostoitujiksi ja yleisön kanssa kommunikoijiksi.

"Uudesta Scarlettin puvussa -romaanistani tiesin jo kirjoittaessa, millaisille tytöille se oli suunnattu", Rannela sanoo. "Olen kaiken aikaa sähköpostikirjeenvaihdossa lukijoiden kanssa."

Simukka arvelee muuttuneensa koko ajan tietoisemmaksi kertomisen keinojen ja kielen suhteen.

Rannela yhdistelee sujuvasti blogitekstiä ja kerrontaa, jossa Margaret Mitchellin Tuulen viemän teemat sukeltavat esiin suomalaisessa lähiössä.

"En olisi aiemmin uskaltanut kirjoittaa näin keveästi", hän sanoo. "Ennen olin niin tiedostava, nyt kolmekymppisenä olen oivaltanut, että feminismissä on liikkumavaraa vakavasta viihteelliseen."

Monipuoliset kirjoittajat osaavat muuntua yleisönsä ja myös trendien mukaan.

Rannela on viime vuosina kirjoittanut sekä fantasiaa että ihmissuhderomaaneja. Niitä ennen – juuri ennen Jokelan kouluampumisia 2007 – hän julkaisi romaanin Taivaan tuuliin, joka kaivaa terrorismia ihailevan nuoren psyykeä syvältä.

Salla Simukka on profiloitunut realististen nuortenkirjojen tekijänä: jo viisiosainen Tapio ja Moona -sarja kuvaa tytön ja pojan ystävyyttä Prometheus-leiriltä abivuoteen.

Nyt tekeillä on spekulatiivista fiktiota, jännitystarina. Tulevaisuuteen sijoittuvassa romaanissa tyttö palaa karkumatkalta kotiinsa ja huomaa kaupungin tyhjentyneen.

Siiri Enorannan Finlandia Junior -ehdokkaaksi 2009 valittu esikoisteos oli lapsekasta fantasiaa, Gisellen kuolema taas tiivis perhehelvetin kuvaus, jonka keskiössä ovat toisiinsa rakastuvat sisar ja veli.

Onko psykologinen trilleri siis nuortenkirjallisuuden uusin muoti realismin, actionin ja vampyyritarinoiden jälkeen?

"Kyllä jännityskirjallisuus on selvästi kasvussa", Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannuspäällikkö Saara Tiuraniemi vahvistaa. "Ja vaikka romantiikan ja fantasian suosio jatkuu, monissa tarinoissa yliluonnollisiltakin vaikuttavien tapahtumien takana on loppujen lopuksi joku inhimillinen, psykologinen syy."

Tekijöiden mukaan kyse ei ole niinkään trendeistä kuin kirjallisen kentän laajentumisesta. "Nuortenkirjallisuus ei ole homogeenista", Terhi Rannela sanoo. "Alalajeja tulee koko ajan lisää, samalla niille uusia lukijakuntia."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi