Perulainen kotiapulainen ponnisti maisteriksi

Suomalaiset vaihto-opiskelijat auttoivat Dora Quispea tavoittelemaan unelmaansa.

Lima. On sunnuntai Perun pääkaupungissa Limassa.

Naiset ja lapset täyttävät kotiapulaisten koulutus- ja neuvontakeskuksen La Casa de Panchitan.

Yhdessä luokista on käynnissä askartelupiiri. Sitä vetää ujosti hymyilevä Dora Quispe, 27.

Talo on ollut tärkeä tukikohta hänelle vuosikausia.

Nuorena Dora elätteli samanlaista unelmaa kuin suomalaiset nuoret tytöt: päästä opiskelemaan ja tulla isona joksikin.

Köyhän perheen tyttären opinnot olivat kuitenkin monen mutkan takana.

Doran vanhemmat muuttivat nuorina maaseudulta Limaan. Kumpikaan ei pystynyt suorittamaan edes peruskoulua, koska elanto oli ansaittava kovalla työllä. Äiti työskenteli kotiapulaisena.

"Hänkin haaveili opiskelusta, mutta perheeseen syntyi kolme lasta, ja haaveet saivat jäädä", Dora kertoo.

Isä hankki perheelle elantoa keikkahommilla autokorjaamossa. Välillä hän oli työttömänä.

Niinpä 15-vuotias Dorakin alkoi opetella kotiapulaisen tehtäviä äitinsä opastuksella vuonna 2000, sen jälkeen, kun oli suorittanut peruskoulun.

Sinnikäs nuori tyttö puursi päivisin siivoamassa rikkaiden perheiden suuria taloja ja kiirehti iltaisin iltakouluun kursseille.

"Kolme vuotta oli rankkaa. Tuntui, että unelma karkasi yhä kauemmaksi", Dora muistelee.

Toinen toisensa perään perheet kieltäytyivät maksamasta palkkaa sillä verukkeella, että Dora oli poissa työpaikalta iltaisin.

Opinnot uhkasivat keskeytyä, koska hänen omilla vanhemmillaan ei ollut varaa kurssimaksuihin.

Juuri kun tilanne näytti synkimmältä, Dora huomasi lehdestä pienen ilmoituksen La Casa de Panchitasta.

"Tuntui uskomattomalta, että löytyi paikka, jossa minun tapaisiani autettiin", Dora kertoo.

Keskus tarjoaa erilaisia kursseja ilmaiseksi. Sieltä saa neuvoja, miten työsopimus pitää tehdä.

Lisäksi vapaaehtoiset lakimiehet auttavat perimään palkkoja työnantajilta, jotka ovat jättäneet ne maksamatta.

Nuori nainen alkoi työskennellä talossa vapaaehtoisena vetämässä työpajoja ja hoitamassa kirjastoa.

Hän löysi taas perheen, joka palkkasi hänet ja otti kuin perheenjäseneksi. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten perhe vaati hän yhä useammin ylitöihin.

Lomia ei ollut, eikä kotiapulainen päässyt edes jouluna kotiinsa. Sitten palkanmaksukin lakkasi.

"Silloin uskalsin mennä perimään kahden vuoden ylityökorvauksia. Itsetunto oli kasvanut tarpeeksi", Dora muistelee.

Rohkeutta riitti mennä puhumaan myös opiskeluhaaveista La Casa de Panchitan perustajalle ja johtajalle Blanca Figuerolle. Opiskeluun kannustivat myös suomalaiset nuoret naiset, jotka toimivat opiskelijavaihdossa keskuksessa.

Doralla oli selvillä alakin: ravitsemustiede. Ravinnon merkitys oli alkanut kiinnostaa jo kotiapulaisena.

"Kun tarjosin terveellistä ruokaa sängyssä makaavalle vanhalle rouvalle, hän virkosi uudelleen eloon – ja muuttui samalla äkäpussiksi", Dora nauraa.

Ensimmäisen lukuvuoden hän puursi yksityisen La Universidad Peruana -yliopiston kahvilassa. Palkaksi hän sai vapautuksen seuraavan vuoden lukukausimaksuista ja pystyi aloittamaan opinnot vuonna 2006.

Hän ajatteli korvata seuraavankin vuoden maksut työllä ja jatkoi puolipäivätyötä kahvilassa. Päivät venyivät 16–18-tuntisiksi.

Onneksi apuun tuli Women's International League for Peace and Freedom, joka maksoi aluksi 2 000 euron lukukausimaksun.

Naisasialiitto Unionin kehitysavun ryhmä puolestaan lähetti käyttörahaa ja huolehti parina viime vuonna lukukausimaksuistakin.

Viime joulukuussa Dora Quispe sai kaulaansa maisterin käädyt. Nyt hänellä on edessään vuoden harjoittelu maaseudulla.

"Sitten haluan töihin sairaalaan, mutta haluaisin opettaa sitä, miten äidit voivat terveellisellä ruokavaliolla ehkäistä ennalta sairauksia."

Ehkä Dora Quispe panee käyntiin joskus tulevaisuudessa Pohjois-Karjala-projektin kaltaisen valistuskampanjan Perussa.

Niin sitkeältä hän vaikuttaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi