7.8.2011 3:00
Kun mänty sai alkunsa, Paciuksenkatua ei ollut olemassa. Itse asiassa Maamme-laulun säveltäjän Fredrik Paciuksen syntymäänkin oli vielä yli kaksikymmentä vuotta.
Päätös kaataa mäntyvanhus oli useiden syiden summa. Helsingin rakennusviraston puuasiantuntija Juha Raisio kertoo, että mänty oli kärsinyt 2000-luvun kuivista kesistä ja juuria hitaasti lahottavaa karhunkääpää oli havaittu jo muutamia vuosia sitten. Vanhastaan puu lyhentyi useita metrejä latvaa kuivattavan tervasroson takia.
Tutkijatohtori Samuli Helama määritti heinäkuun lopulla kaadetun puun iäksi yli kaksisataa vuotta. Se on syntynyt joskus 1780-luvun taitteessa.
Pohjoisen erämaissa ikihongat voivat elää vielä monta sataa vuotta vanhemmiksi, mutta Meilahden maamerkki oli poikkeus sijaintinsa takia. Se oli syntynyt keskelle metsää, mutta sinnitteli lopulta ihmisten ja asfaltin puristuksessa, ajoradan ja jalkakäytävän välissä pitkälle 2000-luvulle asti.
Raisio ei keksi Helsingistä toista yhtä vanhaa tapausta vastaavanlaisessa paikassa.
"Sellaisella alueella, jossa mänty kasvaa hitaasti, kallion päällyksillä, tai sitten jossain Munkkiniemen tai Vuosaaren pihamaalla saattaa lymyillä joku toinen yhtä vanha."
Jos mänty olisi kasvanut syrjemmässä, olisi se voinut vielä viettää vanhuuspäiviään omilla juurillaan. Keskellä vilkasta liikennettä se oli turvallisuusriski.
Nyt mänty jatkaa elämäänsä veistäjien käsissä. Osa sen rungosta annetaan lahtelaisen Pro Puu -yhdistyksen työstettäväksi.
Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi