Sivarin inttikamasta jättibisnes

Valtteri Lindholm on Euroopan suurin armeijan ylijäämätavaran kauppias.

Käytävillä ja halleissa parveilee klanipäisiä nuoria miehiä oliivinvihreissä villapaidoissa ja reisitaskuhousuissa. Kaikilla on käsissään reppuja, pakkeja ja maastotakkeja.

Emme ole intin varikolla, vaan parinkymmenen maan asevoimien ylijäämätavaraa kauppaavan Varustelekan postituskeskuksessa.

Lafkalla on kolmen tuhannen neliön pienoisvaltakunta konalalaisessa teollisuushallissa.

Omistaja Valtteri Lindholmilla on toimistossaan hulppea määrä ulkomaisia viinoja ja hevi pauhaamassa.

29-vuotiaalla vantaalaismiehellä on varaa reteyteen. Hänen tuhannen euron alkupanoksella perustamansa liike on noussut alallaan Euroopan suurimmaksi. Sillä on kuusikymmentäneljä työntekijää, 6,5 miljoonan euron liikevaihto ja yli 30 000 fanittajaa Facebookissa.

Armeijaylijäämä uppoaa selvästi kansaan, mutta miksi?

"Kama on mielenkiintoista ja halpaa. Sitä paitsi vaatekaupat myyvät nykyisin hirveän räikeitä vaatteita, joissa on isoja tuotemerkkejä. Kaikki eivät halua näyttää joltain rallikuskilta. Armeijavaatteet ovat hillittyjä, hyvännäköisiä ja särmikkäitä", Saksan Bundeswehrin kauluspaitaan ja Etelä-Afrikan asevoimien housuihin sonnustautunut Lindholm perustelee.

Miehille armeijavaatteet ovat helppo valinta, sillä Suomessa ei oikein ole miesten pukeutumiskulttuuria.

"Vaatteiden vertailua ja peilailua pidetään jotenkin homona."

Alakoululaisena Lindholm näki Talvisota-elokuvan. Se pamahti. Seuraavat viisi vuotta hän piirsi vain sotakuvia. YYA-liturgiassa marinoidut opettajat hajoilivat, mutta poika kesti.

Kaikki hys-hys ja hymistely on hänelle punainen vaate, mihin täytyy vastata hurtisti ja kieli poskella. Varustelekan mainoksissakin heilutaan jopa natsiunivormuissa ja liikkeen hittituote on Hitler-hahmolla varustettu "natsikortti".

"Olen aina pelännyt, että milloin meitä oikeasti aletaan syyttää uusnatseiksi. Mutta Suomessa jengi tajuaa huumorin tässä asiassa. Se on hirveän arvokasta, sillä niin päästään eroon natsismin vaarallisesta perinnöstä."

"Lekan" retkue testaa kentällä varusteitaan milloin pultsarihenkisillä urbaanivaelluksilla, milloin Norjan vuorien äärioloissa.

Kauppiaan oma juttu on pyöräily. Vuodessa kilometrejä kertyy yhdeksäntuhatta. Hänestä ihmisen ei tule antautua moottoreille.

"Ei pelkästään siksi, että sillä tieten tahtoen tuhotaan maailmaa. Samalla pehmennetään omaa ruumista ja sitten valitetaan peilin edessä, että pitää alkaa karpata, kun läskistyy."

Silmiinpistävän itsevarman oloinen Lindholm on järjestänyt satojen henkien airsoft-sotia ja on mukana Etulinja-porukassa, jossa elävöitetään sotahistoriaa tekemällä metsäkeikkoja toisen maailmansodan kamppeissa.

"On mielenkiintoinen vaihtoehto nykyiselle hifiretkeilylle testata, millaista oli pärjätä niissä alkeellisissa varusteissa."

Kaiken jälkeen on yllätys, että Lindholm kävi sivarin. Syy ei ole todellakaan aatteellinen vaan henkilökohtainen, eikä sitä saa painaa lehteen.

Sellainen sivari hän oli, että koodasi työaikana nettikaupan ja tilasi Saksasta lavallisen armeijaylijäämää. Putiikista kävi ikivanha ruosteinen paku.

Kama teki kauppansa, "homma lähti lapasesta" ja suunnitellut suomen kielen opinnot saivat jäädä.

Armeijaylijäämän myyntiä Lindholm pitää ekotekona: tavara on kestävää ja kierrätettyä. Rahaa askeettinen mies ei kuulemma enää tarvitsisi, mutta duuni on koukuttanut yhdestä tärkeästä syystä.

"Tämä on tosi hauskaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi