Soitonopettajan synttäreillä improvisoidaan

Tšetšeniassa syntynyt Eva Jacob tutustuttaa suomalaisia juutalaiseen kansanmusiikkiin.

Valokuvaaja pyytää Eva Jacobia venyttämään harmonikkaa kotitalon pihalla – ja ensimmäiset villiviinin kehystämät ikkunat aukeavat jo muutaman minuutin kuluttua.

Se ei ole tietysti ihme, sillä hänen soittamassaan makeansuolaisessa kansanmusiikissa duuri ja molli kietoutuvat tavalla, joka on edelleen melko harvinaista herkkua Helsingin kivipihoilla, kaduilla, klubeissa ja konserttisaleissa.

Juutalaista klezmer-musiikkia on soitettu Suomessa määrätietoisesti vasta toistakymmentä vuotta.

"Minulla on suuri halu jakaa tämä kokemus kaikkien kanssa, sillä en tiedä paljoa parempaa musiikkia", sanoo helsinkiläinen Jacob.

Hän on ollut avaamassa ikkunoita klezmeriin sekä muusikkona, opettajana että Helsinki Klezmer Festivalin perustajana ja johtajana.

Hän kuuluu myös ryhmään, joka perusti jo kolmetoista vuotta täyttäneen Freilach mit Kneidlachin. Se on Suomen toiseksi vanhin klezmeryhtye, heti Doina Klezmerin jälkeen.

Klezmer ei ollut pianonsoiton opettajaksi opiskelleen Jacobin ensimmäinen eikä edes toinen valinta.

Hän havahtui siihen kuusitoista vuotta sitten, kun vei johtamansa helsinkiläisen Hazamir-kuoron Kööpenhaminaan ja päätyi klarinetisti Giora Feidmanin konserttiin.

"Se oli ensimmäisestä äänestä lähtien yksi elämäni vahvimmista ja uskomattomimmista kokemuksista. Heti palattuani aloin etsiä levyjä ja nuotteja ja suunnitella yhtyettä."

Jacob tietää nyt, että Itä-Euroopassa syntyneen klezmerin "löytäminen" liittyi myös hänen muuttuneeseen elämäntilanteeseensa. Kahdenkymmenen Suomessa vierähtäneen vuoden jälkeen kolmen lapsen äiti alkoi kysellä itseltään, kuka hän oikein on.

Klezmer ei tietysti ollut hänelle tuntematonta, mutta lapsena hän ei sitä kuullut. Jacob syntyi ja varttui Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa, jossa hän kuului pieneen vähemmistön vähemmistöön, kolmentuhannen hengen juutalaisyhteisöön.

"Kyllä meillä musiikki soi, mutta se oli erilaista, itämaisempaa", sanoo Jacob ja tarjoaa Punavuoren-kodissa makeistehdas Punaisen lokakuun tuhteja konvehteja. Kauniissa kääreissä olevat karkit ovat samanlaisia, joilla hän muistaa herkutelleensa pikkulapsena.

Kahdessa 1990-luvun sodassa tuhoutunut vanha kotikaupunki on täytynyt siirtää muistikuvien ja tarinoiden joukkoon. "Kaikki sukulaiseni asuvat nyt Israelissa, eikä Lenin-aukion kotitalosta ole jäljellä mitään", sanoo Jacob, joka on käynyt Groznyissa viimeksi 1982.

Jacob lähti Groznyista kaksikymppisenä Leningradiin, jonka konservatoriossa hän suoritti diplomitutkinnon. Suomeen hän muutti seuraavana vuonna ja on ollut pianonsoiton opettaja nyt yli puolet vuosistaan: kuusitoista Sibelius-Akatemiassa ja kuusitoista Länsi-Helsingin musiikkiopistossa.

Jacob opettaa nykyään myös vapaata säestystä eli eräänlaista improvisointia. Se on taito, jolle on käyttöä paitsi klezmerissä myös elämässä ylipäätään. Ja varsinkin nyt.

Jacobilla on viikon sisällä sekä tyttären häät että omat kuusikymmenvuotisjuhlat, joissa valkoinen pianoharmonikka saa päivänsankarilta aivan varmasti kovaa kyytiä.

"Minä olen sanonut kaikille soittaville ystävilleni, että en halua mitään tavaraa, mutta soittimet saa ottaa mukaan. Musiikki on paras lahja."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi