South Parkin tekijät Broadwaylla

Yhdeksän Tony-palkinnon The Book of Mormon on posketon ja poliittisesti täysin epäkorrekti musikaali.

New York. Aluksi hyvät uutiset.

Animaatiosarja South Parkin tekijöiden Matt Stonen ja Trey Parkerin kirjoittama ja osin säveltämä The Book of Mormon on ehdottomasti hauskin, härskein, hulluin ja hersyvin musikaali, jota on Broadwaylla esitetty viime parinkymmenen vuoden aikana. Se on poliittisesti täysin epäkorrekti teos, jonka kirpeä huumori ei taatusti käy tyhjäkierroksilla, eikä nauru muutu missään vaiheessa tyhjälle tai turhalle kohteelle hihittämiseksi.

Sitten huonot uutiset. Eugene O'Neill -teatterin esitykset 49. kadulla on loppuunmyyty ensi vuoden helmikuun puoliväliin asti.

Ainoa keino hankkia lippu on lähteä jonottamaan peruutuspaikkoja kaksi tuntia ennen esityksen alkua lippuluukulle. Takaan, että jonossa on muitakin. Illasta riippuen siunaantuu noin 10–20 peruutuspaikkaa.

Toinen mahdollisuus on osallistua teatterin edessä pidettävään arvontaan, jossa kymmenkunta onnekasta saa esityspäivinä lipun musikaaliin. Ilman passia tai henkilöllisyystodistusta lippua ei pysty lunastamaan.

Kahden tunnin jonotus on pieni hinta yli kahden tunnin musiikillisesta, näyttämöllisestä ja älyllisestä ilotulituksesta.

Loistava asenne on esityksen toimiva vipuvarsi, jolla South Parkin voimakaksikko kampeaa tekopyhyyden hengellä täyteen puhalletun maapallon kiertoradaltaan. Siinä menossa jopa David Mamet alkaa tuntua asennossa seisovalta partiopojalta.

The Book of Mormon pilkkaa ruokottomasti lähes kaikkea ja tasapainoilee taiten hyvän ja huonon maun kuvitteellisella rajalla. Samalla se kuitenkin henkii samanlaista viihdyttävyyttä, sydämen viisautta ja elämää suurempaa show'ta kuin parhaat Richard Rogersin ja Oscar Hammersteinin klassikkomusikaalit.

Sound of Musicin tai Oklahoman! aika on kuitenkin ohi. The Book of Mormon paljastaa, että eri aika vaati erilaisen kulttuurisen ja yhteiskunnallisien kehyksen.

The Book of Mormon on tarina kahdesta kirkasotsaisesta mormoninuorukaisesta, jotka saavat Salt Lake Cityn koulutuskeskuksesta Provossa ensimmäisen komennuksensa lähteä julistamaan Myöhempäin aikojen pyhien liikkeen kantaisän Joseph Smithin ilosanomaa kotikaupunkinsa ulkopuolelle.

Puhtoinen Elder Kevin Price (Andrew Rannells) toivoo, että parivaljakko lähetettäisiin komennukselle Orlandoon Floridassa, koska siellä on myös Disneyland – paikka jossa hänen mielestään elämä on aitoa.

Ylipainoiselle, yksinäisyyttä potevalle nörtille Elder Arnold Cunninghamille (Josh Gad) on aivan samantekevää, minne tie lopulta vie, koska hänelle on tärkeintä se, että hän on saanut ystävän. Ehkä pomputtelu loppuu tähän, hän toivoo.

Tutkimattomat ovat Herran tiet: kaksikko joutuu lähtemään käännytystyöhön Ugandaan.

Iloinen ja jopa aurinkoinen musiikki luo toimivan vastavoiman tekopyhyydelle, tabuille, amerikkalaiselle unelmalle ja kaksinaismoralismille ilkkuvalle tekstille ja kohtauksille. Vuorovaikutus toimii niin, että kuvatut tapahtumat asettavat laulujen mormonikliseitä kierrättävät sanoitukset ironiseen valoon.

The Book of Mormonissa on ollut säveltäjänä mukana myös Robert Lopez. Hän on ollut aikaisemmin tekemässä esimerkiksi Avenue Q -musikaalia, jota esitettiin Broadwaylla vuosina 2003–2009. Kautta aikain vain kaksikymmentä musikaalia on pysynyt sitä kauemmin ohjelmistossa Broadwaylla.

Hyvä musikaali sisältää aina hittejä. Niin myös The Book of Mormon. Yksi niistä on Turn It Off, jossa mormoneja neuvotaan tukahduttamaan ikävät homoseksuaaliset tunteensa. Toinen on Andrew Rannellsin laulama You And Me (But Mostly Me), joka peilaa amerikkalaista minä-minä-kulttuuria. Helmi on myös ugandalaista Nabulungia esittävän Nikki M. Jamesin laulama Joseph Smith American Moses, jossa niin sanoakseni sekoittuvat uskonnolliset puurot ja vellit.

Usko joutuu vinhaan pyöritykseen The Book of Mormonissa. Musikaalin sisäänrakennettu kuvaelma Joseph Smithin vaiheista osoittaa hauskasti, että usko vaatii vain uskoa – ei järkeä. Uskomaton taipuu uskottavaksi vain uskolla.

Mutta mille me itse asiassa nauramme esitystä seuratessamme?

Paljolti itsellemme, omille päähänpinttymillemme ja uskomuksillemme. The Book of Mormon muistuttaa, että jokainen vallankumous – myös ismi ja opinkappale – syö lopulta lapsensa.

Esityksen jälkeen kysyin häkellyttävän roolityön tehneeltä Josh Gadilta, miltä tuntui päästää poliittisesti epäkorrekti minä irti lavalla.

"Vapauttavalta. Tosi hyvältä. Hyssyttelyä on tarjolla yli tarpeen. Luutumien sorkkiminen pakottaa ihmiset ajattelemaan."

The Book of Mormon. Ohjaus: Casey Nicholaw ja Trey Parker. Käsikirjoitus ja musiikki: Trey Parker, Robert Lopez ja Matt Stone. Eugene O'Neill Theatre (230 West 49th Street).

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi