Lähes kaikki Pietarin jätevedet ohjataan jo puhdistukseen

Suomenlahti toipuu hitaasti

Herkän merialueen fosforikuormitus on puolittunut 30 vuodessa. Pohjaan kertyneet ravinteet hidastavat elpymistä.

Raasepori. Lähes peilityyni Suomenlahti kylpee kevätauringossa Sandöfjärdenin selällä Raaseporissa.

Pinnalta meri näyttää kirkkaalta, mutta syvänne on henkitoreissaan. Pohjalla elävät vain bakteerit.

Jotta syvänteeseen saataisiin eloa, Vesi-Ekon huoltoasentajat Ari Honkonen ja Asko Mustonen sekä tutkimuksessa avustava maanviljelijä Aarre Arrajoki hääräävät pienellä lautalla ja kiinnittävät vaijereita hapettimeen. Sillä pumpataan vettä – ja happea – pohjan läheiseen veteen.

Raaseporin edustalla tutkitaan, voidaanko hapetuksella elvyttää meren tilaa.

Sandöfjärdenin kaltaiset kuolleet syvänteet ovat iso ongelma Suomenlahdella, jonka pohjassa hapettomia alueita on tuhansia neliökilometrejä.

Niiden vuoksi herkän merialueen rehevöityminen ei ole tasaantunut, vaikka maalta tuleva fosforikuormitus on jopa puolittunut 30 vuodessa.

Hapettomuus ylläpitää niin sanottua sisäistä kuormitusta, jossa jo kertaalleen pohjaan kuolleiden levien mukana vajonneet ravinteet vapautuvat uudelleen veteen ja rehevöittävät merta lisää. Tämä hidastaa elpymistä.

"Kun merta kuormitetaan liikaa riittävän kauan, sisäinen kuormitus käynnistyy. Siksi toipuminen ei etene samaan tahtiin kuin ulkoinen kuormitus alenee", sanoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Meri kärsii vuosikymmeniä jatkuneesta likaamisesta ja reagoi päästövähennyksiin viiveellä. Todella huonoon kuntoon menneiden alueiden, kuten Sandöfjärdenin, toipuminen voi viedä pahimmillaan kymmeniä vuosia.

Isoin kuormittaja Pietari on saamassa asiat kuntoon. Fosforikuormitus on laskenut 80 ja typpikuormitus 60 prosenttia 1970-luvulta, jolloin miljoonakaupungin jätevedenpuhdistusta aloiteltiin. Nyt lähes kaikki jätevedet ohjataan tehokkaaseen puhdistukseen.

Pietarin valtava jätevesiremontti valmistuu 2012. Silloin kaupungin osuus Suomenlahden fosforikuormasta on enää 15 prosenttia, kun se vielä 2004 oli 40 prosenttia.

"Pietarista tehtyjen toimenpiteiden ansiosta Suomenlahteen tuleva fosforikuorma kokonaisuudessaan alenee 30 prosenttia kymmenessä vuodessa, mikä on huikea määrä", Knuuttila sanoo.

Tämän pitäisi näkyä leväkukinnoissakin. Viiveeksi arvioidaan noin viittä vuotta.

"Vuoden 2017 tienoilla on odotettavissa jo merkittävää parannusta Suomenlahden tilassa. Sen jälkeen kesäaikaisen rehevöitymisen pitäisi pienentyä olennaisesti fosforikuorman alenemisen vuoksi", Knuuttila kertoo.

Kuormitusta pitää pienentää edelleen, jotta Suomenlahti saataisiin hyvään kuntoon.

Suomessa keskeisessä asemassa on maatalous, jonka kuormitusta tulisi vähentää kolmanneksella. Kaupunkien jätevesien puhdistuksessa tehostamisen varaa ei juuri ole.

Apukeinotkin on otettu käyttöön. Hapettimista on hyviä tuloksia Tukholman saaristossa, jossa on Sandöfjärdenin ohella toinen pohjoismaisen hankkeen tutkimuskohde.

Sen sijaan Sandöfjärdenillä tekohengitys ei riittänyt viime vuonna koko kesäksi. "Pumppauksella ei saatu nostettua pohjanläheisen veden happipitoisuutta niin, että happi olisi riittänyt koko kesäksi", Syken erikoistutkija Jouni Lehtoranta kertoo.

Happikato iski elokuun lopulla, jolloin fosforia alkoi vapautua pohjasta ja sisäinen kuormitus voimistui heti. Lehtorannan mukaan tänä kesänä lisätään pumppaustehoa ja tutkitaan, olisiko siitä apua.

Syvänteeseen on nyt upotettu kolme uutta hapetinta. Vesi-Ekon projektipäällikkö Petteri Kontila ja Ari Honkonen hurauttavat veneellä rantaan, napsauttavat sähkön päälle ja varmistavat, että laitteet toimivat. Potkurit pyörivät oikeaan suuntaan – vastapäivään – ja pumppaavat vettä pinnan läheltä syvyyksiin.

Pumput käynnistetään heti, kun tutkijat saavat mittarit asennettua ensi viikolla. Samalla sukeltajat etsivät pohjaan uponneen pumpun, jonka vaijerit ovat syöpyneet. Merivesi voi tehdä tepposia.

Lehtoranta korostaa, että hapetus on toimiessaankin vain apukeino huonossa kunnossa olevan alueen elvyttämiseksi.

"Vaikka hapetuksella saataisiin aikaan hyviä tuloksia, se ei saa vaikuttaa ulkoisen kuormituksen vähentämiseen."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi