24.9.2011 3:00
Joskus ratkaisua on etsittävä yllättävästä paikasta. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdysvaltalainen Eric Dinerstein haluaa pelastaa tiikerit sukupuutolta ja matkusti siksi viime viikolla Joensuuhun?
Ehkä on parasta, että palaamme aluksi 1970-luvulle selvittääksemme, mistä kaikki lähti liikkeelle.
Dinerstein haaveili tuolloin elokuvien tekemisestä, kunnes näki eräänä päivänä kävelyllä amerikankyyryhaikaran. Yhtäkkiä hän halusi bongata lisää lintuja, rupesi jättämään lintujen takia luentoja väliin yliopistolla ja vaihtoi lopulta pääaineensa biologiaksi.
"Jokin klikkasi, sen jälkeen en ole katsonut taakseni."
Pian linnut vaihtuivat tiikereiksi, kun hän pääsi mukaan Yhdysvaltain hallituksen The American Peace Corps -ohjelmaan. 21-vuotias Dinerstein lähetettiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi laskemaan tiikereitä Bardian luonnonpuiston viidakoihin Nepaliin.
Paikallinen opas Gagan Singh opetti hänelle kaiken tiikereistä.
"Rakensimme puihin samanlaisia majoja, joista maharadžat pyydystivät aikoinaan tiikereitä. Vietin niissä 130 yötä."
Nyt Dinerstein on ympäristöjärjestö WWF:n Yhdysvaltojen tutkimusjohtaja ja yksi maailman parhaita tiikeriasiantuntijoita. Vuonna 2006 hän oli laatimassa tutkimusta, jonka pohjalta maailman kolmetoista tiikerivaltiota hyväksyivät sopimuksen tiikerikannan kaksinkertaistamiseksi. Silloin tiikereitä oli noin 3 200.
Dinerstein mukaan tavoitteen saavuttamiseksi paikallisten ihmisten pitäisi kokea elävä tiikeri kuollutta arvokkaammaksi. Tästä päästään takaisin Joensuuhun.
Joensuussa on suomalainen yhtiö nimeltä Arbonaut. Se on kehittänyt lasermittausmenetelmän, jolla pystytään tekemään luonnosta kolmiulotteisia karttoja, joista erottuvat jopa yksittäiset puut.
Menetelmän ansiosta tutkijat voivat laskea hiilen määrän metsissä. Paikallisille yhteisöille voitaisiin siten maksaa korvauksia sen mukaan, miten paljon hiiltä metsät sitovat.
Tiikerien suurin uhka salametsästyksen lisäksi on elintilan kaventuminen. Samaan tekniikkaan perustuvien mittausten perusteella asukkaille maksetaan korvauksia, jos he pitävät lähiympäristönsä metsät rehevinä. Se auttaa tiikerikannan elvyttämisessä.
Nykyiset suojelualueet ovat liian pieniä ja erillään toisistaan. Niiden välille tarvitaan yhdyskäytäviä, jotka kulkevat ihmisasutuksen läheltä.
Viime viikolla Dinerstein piti näistä aiheista esityksen yhdessä Arbonautin väen ja Nepalin entisen metsäministerin kanssa Suomen kansallismaisemissa, Kolilla kansainvälisessä biotalouskokouksessa.
Dinersteinin puhe on täynnä teknisiä yksityiskohtia ja suuria visioita. Silti mieleen nousee kysymys siitä, kuinka paljon tiikereillä on toivoa. Niiden lukumäärä ei ole vielä lähtenyt kasvuun.
"Mahdollisuudet tiikerikannan elpymiselle ovat hyvät. Päinvastoin kuin monet muut isot nisäkkäät, tiikerit ovat nopeita lisääntymään, kunhan elinolot ovat kunnossa", Dienerstein sanoo.
"Tiikereillä on myös vaikutusvaltaisia ystäviä, kuten Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick ja Venäjän pääministeri Vladimir Putin."
Kaksi vuotta sitten luonnonsuojelualueella vierailemassa ollut Putin ampui nukutusnuolella siperiantiikeriä. Putinin poseerauskuvat nukkuvan tiikerin kanssa levisivät ympäri maailmaa.
"Arvostan poliittista tukea, mistä ikinä sitä saamme."
Luonnonsuojelussa huomion saaminen ja tiedon välittäminen on tärkeää. Dinerstein kutsuukin itseään sanansaattajaksi.
"Eläimet eivät voi puhua itsensä puolesta, siksi me puhumme heidän puolestaan. Se on meidän missiomme."
KUKA?Eric Dinerstein 24.9.2011
Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi