Ujo koululainen kaipasi pahisrooleja

Näyttelijä Samuli Niittymäki on pian hyvä poika valkokankaalla.

Samuli Niittymäki, 24, vaikuttaa varsin vaatimattomalta, vaikka hän on kohta kuuluisa. Helsinkiläinen näyttelijä on yhdessä pääosassa pian ensi-iltansa saavassa elokuvassa Hyvä poika ja näytelmässä Vihan veli Kansallisteatterissa.

"Toki on kiva, että puhelin soi ja tarjotaan töitä, mutta en ajattele, että tämä on jokin menestys. Ei ole edes mitään varmaa sovittuna Vihan veljen jälkeen."

Ainakin tähän asti töitä on riittänyt. Hän tuli tutuksi jo alkuvuonna esitetyn tv-elokuvan Enon opetukset aikuistuneena Jussina ja on parhaillaan nimiroolissa Kansallisteatterin Herra Sloanessa.

Näyttelijää ei ehkä vielä tunnisteta kadulla, mutta häntä ei edes kiinnosta julkisuudessa paistattelu eikä hän puhu yksityiselämästään.

"Toivon, että roolit muistetaan pikemminkin kuin minut."

Koulussa Niittymäki halusi aina huomion keskipisteeksi ja tunsi tarvetta viihdyttää kavereita. Hän ei tavoitellut näyttelijän uraa, sillä piirtämisestä pitävän nuorukaisen suunnitelmissa oli lähteä graafiselle alalle.

"Äidinkielenopettajani kehotti hakemaan Teatterikorkeakouluun. Hän sanoi, että kyllä tuolle sun häiriintyneisyydelle täytyy jokin paikka olla", hän naurahtaa.

Niittymäki oli jo salaa haaveillut näyttelemisestä, vaikka ujona itseään pitänyt nuorukainen ei ajatellutkaan sitä ammattina.

"Olin saanut leffojen kautta ajatuksen, että olisi hienoa esittää ketä tahansa pahista, joka on mahdollisimman kaukana omasta elämästä", hän sanoo.

"Se oli halua heittäytyä rooliin."

Niittymäki pääsi Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä, ja keskittymisvaikeudet hävisivät. Kaikki tuntui kiinnostavalta. Sellaiselta, mistä ei ollut osannut haaveillakaan.

"On se myös sellainen aikuisten leikkikoulu."

Niittymäki alkoi kuitenkin ottaa itsensä turhan vakavasti eikä sietänyt virheitä. Häntä ärsytti, jos jokin laulu tai tanssi ei mennyt samantien perille.

Niittymäki vakavoituu.

"Se, että pelkää epäonnistumista, ei ole kovin hyvä lähtökohta näyttelijälle. Haluan oppia sietämään epäonnistumisia paremmin."

Viime keväänä valmistunut näyttelijä ei ole kuitenkaan alkanut yliyrittää, vaan hänen tyylilleen on ominaista vähäeleisyys.

"Kohdalle ei ole osunutkaan rooleja, joissa olisi pitänyt erityisemmin melskata."

Nelisen vuotta sitten Niittymäki päätti mennä koekuvauksiin Zaida Bergrothin elokuvaan Skavabölen pojat, mutta ei tullut valituksi.

Hän jäi kuitenkin ohjaajan mieleen. Bergroth kysyi häntä myöhemmin Hyvä poika -elokuvaansa ylisuojelevan pojan rooliin.

"Iso rooli elokuvassa jännitti, mutta sain näytellä konkareiden kanssa."

Nyt Niittymäki keskittyy kiusaamista ja ihmisen vierasta puolta käsittelevän Vihan veli -näytelmän harjoituksiin. Hän esittää siinä heikompiaan puolustavaa luokan älykköä.

"Olen itsekin kokenut joskus sitä, että ei ole otettu johonkin porukkaan mukaan tai on arvosteltu ulkoista seikkaa. Pahinta on, jos ajattelee, että ansaitsee tulla kiusatuksi."

Niittymäellä riittää siis tekemistä etenkin Kansallisteatterissa, mutta työnarkomaani hän ei ole.

"Multa ei luonnistu sellainen, että annan rippeitä sinne sun tänne, vaan haluan tehdä asiat kunnolla. Tarvitsen myös aikaa vain elämiseen, josta ammentaa."

Hyvä poika elokuvateattereissa 25. 3. ja Vihan veli Kansallisteatterissa 6. 4.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi