Kaksisuuntaiset pyörätiet ja näkyvyysesteet lisäävät riskejä

Vaara vaanii katveessa

Pienet pyöräkolarit eivät näy tilastoissa. Muutoksia vaarallisiin paikkoihin saadaan odottaa vuosia.

Mannerheimintien ja Museokadun risteys sekä Sturenkadun ja Satamaradankadun risteys ovat tilastojen mukaan pyöräilijälle vaarallisimmat paikat Helsingissä.

Molemmissa on tapahtunut kolmen viime vuoden aikana neljä onnettomuutta, jossa joku on loukkaantunut. Lisäksi poliisille on ilmoitettu kahdesta Mannerheimintien ja Museokadun risteyksen onnettomuudesta, joissa ei sattunut henkilövahinkoja.

Annukka Saikkonen pyöräilee Sturenkadun ja Satamaradankadun risteyksen yli töihin päivittäin. Teollisuuskadulta Satamaradankatua nousevat autot kaartavat monesti Sturenkadun pyöräkaistaa alas tulevien pyöräilijöiden eteen, vaikka autoilla on risteyksessä väistämisvelvollisuus.

"Siinä olen tarkkana, koska muuten voi tulla auto niskaan. Moni pyöräilijä kuitenkin laskee mäen alas todella kovaa."

"Risteys on vähän hämäävä. Autoilijoiden pitäisi väistää pyöräilijöitä, mutten luota siihen. Autoilijat ajavat monesti suoraan pyörätien keskelle nähdäkseen paremmin, tuleeko vasemmalta autoliikennettä", sanoo Laura Väisänen.

Vaaranpaikkojen tilastointia vaikeuttaa se, että pyöräilykolareiden seuraukset ovat yleensä pienet.

"Pyöräilyonnettomuuksista poliisin tietoon tulevat käytännössä vain ne, joissa seurauksena on kuolema tai loukkaantuminen", Helsingin onnettomuustilastoja kokoava Hanna Strömmer sanoo.

"Suurimmassa osassa onnettomuuksista osapuolet nuolevat haavansa itse, eivätkä ne tule viranomaisten tietoon."

Pyörävirkamies Niko Palo Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta näkee pahimpien onnettomuuspaikkojen välillä selvästi yhdistävän tekijän: tavallisen kaksisuuntaisen pyörätien, joka risteää ajoradan kanssa. Niissä pyöräilijä voi saapua autoilijan kannalta epäloogisesta suunnasta.

"Oikealle kääntyvä autoilija katsoo vasemmalle, tuleeko ketään. Kun ketään ei tule, hän painaa kaasua eikä huomaa oikealta tulevaa pyöräilijää."

Uudet keskustan pyörätiet pyritään suunnittelemaan yksisuuntaisiksi, jotta vastaavista paikoista päästäisiin eroon.

Toinen Töölön ja Vallilan vaaranpaikkoja yhdistävä tekijä on huono näkyvyys. Pyöräilijä ja autoilija eivät näe toisiaan, vaan risteykseen tullaan katveen takaa.

Museokadulta Mannerheimintielle kääntyvän autoilijan on vaikea nähdä oikealta tulevia pyöräilijöitä, koska työmaa-aita peittää näkyvyyden. Autoilija näkee kunnolla oikealle vasta, kun auton nokka on jo suojatiellä.

"Pyöräilen tästä aika usein. Risteyksen turvallisuutta saatiin parannettua, kun työmaa-aitojen kulmaan vedettiin verkkoaitaa. Risteys on silti hankala varsinkin ruuhka-aikana", sanoo Petro Peippo.

Koko Helsingin pyöräilykulttuurille tulee pyyhkeitä risteyksen ylittävältä Helena Mieloselta.

"Helsinki on huono ja kehittymätön pyöräilykaupunki. Esimerkiksi Hämeentielle pitäisi ehdottomasti saada pyörätie. Jos sinne menee ajamaan autoliikenteen sekaan, bussit ajavat jopa tarkoituksellisesti mahdollisimman läheltä pyöräilijöitä."

"Ongelmapaikkoja pyritään vähentämään", sanoo Palo.

Pikaisia parannuksia Palo ei kuitenkaan pyöräilijöiden vaaranpaikkoihin lupaa.

"Totta kai tällaisilla listauksilla on merkitystä. Kun tilastot paljastavat ongelmakohtia, niiden paikkojen parannukset kiilaavat aikataulussa muiden parannuskohteiden edelle."

Aikataulut vain saattavat tarkoittaa, että muutoksia saadaan odottaa vuosia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi