Vanhat perheyritykset kaatuvat Portugalissa

Artur Oliveiran verstas on pitänyt pintansa liki sata vuotta.

PORTO. Lastut roiskuvat Artur Oliveiran villapuserolle, kun hän hurisuttaa puusorvia Portugalin toiseksi suurimmassa kaupungissa Portossa.

Oliveira, 81, pyöräyttää tilaustyönä sormenpaksuisia osia sähkökynttelikköön.

"Tekemistä on onneksi riittänyt jokaiselle päivälle", hän kertoo 68 työvuoden kokemuksellaan.

Portugali joutui dramaattiselle säästökuurille ylivelkaantumisen vuoksi viime vuonna. Kriisin syvyys näkyi yritysten konkursseissa, joita oli kolmannes enemmän kuin 2010.

Pelkästään kaupan alan edustajat ennustavat alkaneesta vuodesta masentavinta vuosikymmeniin, kun tuhansien puotien uskotaan kellahtavan nurin.

Ahdingossa on maankuuluja perheyhtiöitä. Fadolaulajien ja oopperatähtien suosima vaatekauppa, legendaarinen Alfaiataria Chile -liike on ilmoittanut sulkevansa ovet asiakaspulan vuoksi Lissabonin vanhoissa kortteleissa.

Kylpyhuonekalustetehtailija Valadares, liki satavuotias perheyritys, ei ole puolestaan kyennyt maksamaan palkkoja ajallaan 450 työntekijälle.

Maan ongelmat alkoivat kasautua, kun köyhät portugalilaiset alkoivat elää velaksi, Artur Oliveira sanoo sorvipenkin ääressä.

"Asunnot, autot, huonekalut ja lomat ruvettiin maksamaan lainarahalla, joita pankit tarjosivat keveästi. Ihmiset tuntuivat unohtavan, että luotto on maksettava korkojen kera."

Oliveira ei ole koskaan kuluttanut enempää kuin ansaitsee eikä hylkinyt pienintäkään tilausta.

Hänen hämyisä verstas on ollut kiintopisteenä Portolle ominaisen, kapean kivitalon alakerrassa ydinkeskustassa ainakin vuodesta 1925.

"Isästäni tuli silloin tämän pajan omistaja ja samassa tuli sorvikin – tosin polkukäyttöisenä. Isän kuoltua 1959 asensin moottorin", Oliveira esittelee työkoneensa kehitystä.

"Nukuin verstaassa työviikot maanantaista lauantaihin ja valmistin keittimellä ruokaa, kuten äiti oli opettanut", mies selostaa.

Kymmenien erilaisten talttojen rivistö törröttää seinähyllykössä käden ulottuvilla. Oliveiran alituisena seuralaisena pajassa on radio, jonka ajankohtaisohjelmia hän kuuntelee valppaasti.

Portugalilaisten sanavarastoon iskostui viime vuonna troika, jonka sanomalehdet kirjoittavat useimmin juuri kursiivilla. Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki määräävät nyt, millaisiin säästöihin hallituksen on puserruttava avustusluottojen takaamiseksi.

Leikkaukset viiltävät koko yhteiskuntaa palkkojen jäädytyksenä ja virkojen lakkauttamisena terveydenhuollosta koululaitokseen.

"Ihmiset purkavat kiukkua troikkaan ikään kuin uhraukset olisivat sen syytä. Ilman hätäapua kansantalous vajoaisi kuitenkin aina vain syvemmälle", Oliveira pohtii.

Kiinan mahti on toinen tuore kiihtymyksen syy. Portugali myy osuuksia strategisesti merkittävistä valtionyrityksistä budjetin tasapainottamiseksi. Kiinalaiset ovat eturivissä tarjouksineen.

Portugalin historian isoimmassa yksityistämisessä sähkökonserni EDP:stä myytiin viidenneksen osuus Kiinan valtion China Three Gorges -konsernille.

"Tässä kaivataan suvaitsevaisuutta. Portugali ei pärjää ilman ulkomaisia sijoittajia", Oliveira toteaa.

Aasian jätin läsnäolo näkyy Portonkin kortteleissa. Tyhjäksi jääneisiin liikehuoneistoihin perustetaan kiinalaisten ylläpitämiä myymälöitä.

Oliveiran pajan kotikatu Conde de Vizela kaupungintalon lähinurkalla on autioitunut muutamassa vuodessa. Pienet kangas- ja metallitukut häipyivät, kun katua kunnostettiin jalankulkijoille.

"Katu kuhisi elämää ennen. Joskus oikein hämmennyn hiljaisuutta. "

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi