Vesi vei viljelmän ja kuivuus laitumet

Kuivuus tappaa myös Keniassa. Nälkä on levinnyt kaupunkien slummeihinkin.

Garissa. Maanviljely on onnenkauppaa. Ainakin kuivuuden kiusaamassa Itä-Afrikassa.

Entinen maanviljelijä Adam Abikar, 56, seisoo joen törmällä lähellä itäkenialaista Garissan kaupunkia. "Kolmeen ja puoleen vuoteen ei ole satanut kunnolla", hän sanoo.

Joen rannassa maleksii pieni vuohilauma. "Valtavasti eläimiä on kuollut", Abikar kertoo. "Varsinkin vuohia."

Abikarin mukaan kotieläimet ovat jo monena vuonna muuttuneet jatkuvasti laihemmiksi ja laihemmiksi. Kuivuuden takia niille ei riitä laidunnettavaa.

Esimerkiksi yhdellä kyläläisellä oli ennen 45 vuohta, mutta nyt vain viisi, Abikar kertoo. "Jos pian ei sada, loputkin eläimet kuolevat".

Abikarin kotikylän osuuskunnalla oli joen rannassa ennen viljelmä. Sitä ei kuitenkaan vienyt kuivuus, vaan liika vesi.

Vieressä virtailee leveä, ruskeavetinen joki Tana. Se on Kenian suurin joki.

Siitä pumpattiin aikoinaan vettä viljelmälle, jossa kasvoi hedelmiä ja vihanneksia. Maissia, papaijaa, meloneja, tomaatteja, chiliä ja sipulia. Niitä riitti jopa myyntiin Garissan torille.

Sitten tuli vuosi 2006 ja rankkasateet. Joki paisui ja sen uoma siirtyi. Vesi vei viljelykset ja vesipumpun.

Uusia ei ole saatu tilalle. Abikarin mukaan viljeleminen vaatisi pumpun, mutta köyhillä kyläläisillä ei ole rahaa sellaiseen.

Tulvan jälkeen vihanneksia yritettiin jonkin aikaa kasvattaa kannetulla vedellä, mutta siitä ei tullut mitään, Abikar kertoo. "Se oli hyvin vaikeaa. Vettä piti kantaa joka päivä."

Kovin lähellä jokea ei voi viljellä hyötykasveja kuten hedelmäpuita, koska joen uoma siirtyy koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.

Vastarannalla tätä ongelmaa ei ole, ja siellä näkyykin olevan pieni maissiviljelmä aivan rannassa. Mutta vastaranta on toista hallinnollista aluetta ja siellä viljelevät muut.

Abikar arvelee, että hänkin voisi viljellä maissia, jos alkavan syksyn sadekaudella sataisi normaalisti.

Vaikka Abikarin kotikylä on vaikeuksissa kuivuuden takia, se ei ole läheskään Kenian kurjimmasta päästä. Kylän osuuskunnalla on vielä jäljellä esimerkiksi banaaniviljelmä alempana joen varressa.

Muualla Keniassa sen sijaan on ihmisiä jopa kuollut nälkään, vaikka varsinaista nälänhätää ei ole julistettu kuten sodan runtelemassa naapurimaassa Somaliassa.

YK:n ruokaviraston WFP:n mukaan lasten aliravitsemus on lisääntynyt Keniassa rajusti. Etenkin paimentolaisiin kuivuus ja sen aiheuttama rehun hinnannousu ovat iskeneet pahasti. Yhdysvaltojen kehitysapuviraston USAID:in hiljattain julkaiseman raportin mukaan Keniassa on myyty vuohia jopa alle eurolla, kun normaali hinta on kolmekymppiä.

Avustusjärjestöt ovat jo tavanneet Itä-Keniassa paimentolaisperheitä, joilta ovat kaikki eläimet kuolleet.

Eikä nälkä ole vain maaseudun ongelma. YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston Ochan mukaan ruokakriisi leviää kaupunkien köyhille asuinalueille ja todennäköisesti pahenee.

Kenian pääkaupungin Nairobin slummien asukkaita hoitavilla klinikoilla on jo vakavasti aliravittujen lasten määrä kasvanut rajusti.

Kaupungeissa nälkä johtuu sekä köyhyydestä, alueen ruokakriisistä että polttoaineiden hintojen noususta. Esimerkiksi Etelä-Kenian Manderan kaupungissa maissin hinta on noussut vuodessa yli 50 prosenttia. Köyhälle se on usein liikaa.

Kirjoittaja ja kuvaaja vierailivat Keniassa heinäkuun lopussa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi