Viisas opettelee yhden sienen vuodessa

Marttaliiton sienineuvojat neuvovat, kuinka eri sienistä voi valmistaa maukkaan aterian.

Punatakkinen naiskaksikko kahlaa aamuauringossa mustikanvarpujen seassa Espoossa Luukin ulkoilualueella.

"Voi kun kaunis, harvinaisen hoikkajalkainen herkkutatti", kuuluu jostain mättään ja kuusennäreen välistä.

Jo muutamassa minuutissa korien pohjat ovat alkaneet täyttyä punikkitateilla ja herkkutateilla ja mitä ihmettä – kärpässienillä.

"Kun keräämme näyttelyä varten kärpässieniä ja suippumyrkkyseitikkejä, muut sienestäjät katsovat ihmetellen ja kysyvät, kenet aiomme myrkyttää", Marttaliiton sienineuvoja Arja Hopsu-Neuvonen nauraa.

Kun varvikkoa alkaa katsoa sillä silmällä, esimerkiksi herkullisia kehnäsieniä osuu silmiin korikaupalla. Mutta nyt ei kerätä määrää, vaan näyteyksilöitä.

Tätä saalista ei syödä, vaan se päätyy marttojen sieninäyttelyyn, jossa voi opetella tunnistamaan sieniä.

"Silloin sienet puhdistettaisiin mahdollisimman valmiiksi", sienineuvoja Kaisa Härmälä lisää.

Naiset kehottavat jokaista sienestäjää opettelemaan hyvin yhden sienen vuodessa.

Polkujen varsilla lojuu jälkiä sienisaaliista: halkaistuja, madonsyömiä herkkutatin lakkeja ja sienenjalan pätkiä.

Siitä huolimatta, että Luukin alue on myös sienestäjien suosiossa, koskemattomia herkku-, voi- ja punikkitatteja löytyy paljon.

Myös lampaankäävät ja erilaiset syömäkelpoiset haperot löytävät tiensä koriin.

Marttojen kokoamien tietojen mukaan sienisato vaikuttaa todella hyvältä suurimmassa osassa Suomea, ja uusia sieniä putkahtelee esiin koko ajan.

Poimijan kannattaa olla aktiivinen, sillä lämpimän ja kostean sään vuoksi toukat ehtivät nakertamaan herkkutatit nopeasti. Siksi ne kannattaa poimia talteen jo melko pieninä ja samoilla sienipaikoilla kannattaa pistäytyä tiuhemmin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi