30.8.2011 3:00
Kun elämä koettelee, voi todeta, että jo otti ohraleipä.
Sanonta syntyi keskiajan jälkeen, jolloin ruis alkoi yleistyä Suomessa. Jos ruissato tärveltyi, jouduttiin syömään vanhaa tuttua ohraa. Se menestyi täällä ruista paremmin mutta maistui huonommin.
Ohra oli tuolloin suomalaisten ruokaturvakasvi. 1700-luvulta lähtien se on ollut peruna.
Ruokaturvakasveilla tarkoitetaan kasveja, joilla on poikkeuksellisia hyviä ominaisuuksia. Ne esimerkiksi selviävät vähällä vedellä.
Miljoonat kehitysmaiden ihmiset viljelevät niitä pääosin omaan ruokapöytäänsä, eivät niinkään rahaa ansaitakseen. Ruokaturvakasveista löytyy pelastus silloin, kun kato vie viljelijöiden varsinaisen ruuanlähteen, vaikkapa maissin tai riisin. Ruokaturvakasveilla on myös kaupallisia markkinoita.
Maailman merkittävin ruokaturvakasvi on bataatti, sanoo professori Jari Valkonen Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksesta. Kasvit voidaan panna järjestykseen tuotantomäärien mukaan, tosin ei aivan tarkasti. Kehitysmaista ei ole häävejä tilastoja varsinkaan kotitarveviljelystä.
Kassava on kilpaillut ykkössijasta, mutta viime vuosikymmeninä bataatin viljelyala on lisääntynyt nopeasti. Se on kirinyt ensimmäiseksi.
Peruna voi piankin päihittää kärkikaksikon, väittää Valkonen. Peruna ja bataatti tuottavat peltoviljelykasveista eniten ja nopeimmin syötävää.
Lämpimissä maissa tuhot johtuvat usein juuri kuivuudesta: sateet eivät ala, eikä siemeniä saada kylvettyä, tai vettä tulee ajallaan mutta kovin niukasti, ja oraat kuolevat pystyyn.
Ruokaturvakasveihin joudutaan tulevaisuudessa todennäköisesti tukeutumaan entistä useammin. Ilmastonmuutoksen on ennustettu tuovan entistä pakahduttavampia helteitä, pidempiä sateettomia kausia, pahempia tulvia sekä enemmän tauteja ja tuholaisia.
Ruokaturvakasvit voivat sinnitellä näitä vitsauksia vastaan ja torjua nälänhätää.
Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi