Kaupankäynti israelilaissotilaan vapauttamisesta oli kovaa

Viisi vuotta kauppatavarana

Vapautettu Gilad Shalit toivoi, että Israelin ja palestiinalaisten rauha etenisi.

Kun palestiinalaiset taistelijat sieppasivat Israelin armeijan alikersantin Gilad Shalitin kesäkuussa 2006, hän oli yhdeksäntoistavuotias varusmies.

Tiistaina aamulla vapauteen astui Egyptin ja Gazan rajalla juuri 25 vuotta täyttänyt mies. Väsynyt ja aliravittu, mutta ilmeisesti terve. Kalpeus paljasti, että takana oli 1 941 päivää vankeutta pitkälti ilman auringonvaloa.

Vapautumisesta Shalit kuuli viikko sitten:

"Aavistelin sitä kuukauden ajan", Shalit sanoi ensimmäisissä haastatteluissa. Hän toisti sieppaajien kohdelleen häntä hyvin. Pahinta oli yksitoikkoinen päivärytmi.

"Kaipasin perhettäni ja ystäviäni. Tiesin, että vapauttamisekseni ponnisteltiin. Sain seurata viestimiä", hän sanoi uutistoimistojen mukaan.

Suuri hetki oli iltapäivällä, kun Shalit sai halata vanhempiaan Noam ja Aviva Shalitia, sisaruksiaan ja isoisäänsä. Se tapahtui Israelin ilmavoimien Tel Nofin tukikohdassa.

Paikalla paistatteli pääministeri Benjamin Netanjahu, jota Shalitin vanhemmat painostivat vuosia tekemään jotakin poikansa vapauttamiseksi.

Shalitin vanhemmat asuivat teltassa Netanjahun virka-asunnon edustalla Jerusalemissa viisitoista kuukautta. Mielenilmauksena he kävelivät sinne kotikylästään.

He palasivat kotiinsa Mitzpe Hilaan Libanonin rajan tuntumaan vasta viikko sitten valmistelemaan pojan paluuta.

"Kotiin tuskin palaa sama poika kuin täältä lähti", Aviva Shalit sanoi israelilaislehti Haaretzissa viikko ennen tiistain suurta hetkeä.

Shalitia on kuvailtu ujoksi nuorukaiseksi, jolle matematiikka oli helppoa. Hän auttoi vanhempiaan pyörittämään pienen kylän majataloa.

Nyt hän on nähnyt kuoleman hyvin läheltä. Kun sieppaajat tulittivat hänen panssarivaunuaan Gazan rajalla, kaksi aseveljeä tapettiin heidän pyrkiessään vaunusta. Shalit antautui.

Haavoittunut nuorukainen vietiin tuntemattomaan piilopaikkaan Gazan alueelle. Vielä tämän vuoden kesäkuussa Israelin viranomaiset eivät israelilaisviestimien mukaan tienneet, missä piilopaikka on.

Vankeuden aikana sieppaajat eivät päästäneet esimerkiksi Punaisen Ristin edustajia tapaamaan Shalitia, koska pelkäsivät tiedon olinpaikasta kantautuvan israelilaisille.

Vanhemmat saivat ensimmäisen tiedon Shalitin kohtalosta syyskuussa vuonna 2006, kolme kuukautta sieppauksen jälkeen. Käsiala vahvisti, että kirjoittaja oli heidän poikansa Gilad. Hän kirjoitti olevansa kunnossa.

Kaupankäynti vapauttamisesta oli kylmää.

Shalitin sieppaajat esimerkiksi lähettivät kesällä 2007 israelilaiselle televisiokanavalle äänityksen, jossa he vaativat palestiinalaisvangeille parempaa kohtelua ja vapautta. Israel vastasi syyskuussa sieppaamalla Hamasin johtajan, jotta hänellä voitaisiin käydä vaihtokauppaa.

Seuraavan kirjeen pojaltaan Shalitit saivat uutistoimisto Reutersin mukaan vasta kesäkuussa 2008. Toivo raukesi syyskuussa, kun Hamas seuraavaksi hylkäsi esityksen vankienvaihdosta, koska Israel tarjosi Shalitista palestiinalaisten mielestä liian vähän.

Kaupankäynti tyrehtyi saman vuoden joulukuussa, kun Israel hyökkäsi Gazaan kostoksi palestiinalaisten raketti-iskuista. Kolmen viikon taisteluissa kuoli noin 1 400 palestiinalaista ja kolmetoista israelilaista.

Shalitia ei yritetty etsiä verisen operaation aikana, koska armeijalla ei ollut tarkkaa tietoa hänen olinpaikastaan.

Shalitit saivat nähdä poikansa elossa lokakuussa 2009, jolloin he saivat Hamasin lähettämän videon. Shalit kertoi voivansa hyvin. Hän nosti tutkimansa arabiankielisen sanomalehden kameralle, näyttääkseen päivämäärän.

Israelin maksama hinta videosta oli 20 palestiinalaisen naisvangin vapauttaminen. Vaihtokaupan hierominen eteni yhä nihkeästi, Israel kieltäytyi luovuttamasta Hamasin johtajia. Diplomaatit useista maista myös yrittivät Shalitin vapauttamista, mutta turhaan.

Vankeutensa aikana Shalit ylennettiin ensin kersantiksi ja vapautumisen alla ylikersantiksi.

"Toivon tämän sopimuksen edistävän rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä", Shalit sanoi tiistaina. Palestiinalaiset sai hänen puolestaan vapauttaa, yhdellä ehdolla:

"Jos he eivät enää jatka taisteluaan meitä vastaan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi