Ville Varhala kaipaa tavallisesta koulusta eniten kavereita

Sairaalakoulussa opetus viedään tarvittaessa vaikka sängyn viereen.

"Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. . ."

Ville Varhala, 10, aloittelee erityisluokanopettaja Nina Myllylän ja luokkatoverinsa Joona Anttilan, 6, kanssa koulupäiväänsä Sophie Mannerheimin sairaalakoulussa. Sen aloittaa Aleksis Kiven Oravan laulu.

Säestys kuuluu videotykin kautta. Lastenklinikan syöpäpotilaat eivät voi olla toisten oppilaiden kanssa tekemisissä infektioriskin takia.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) piirissä olevat kolme sairaalakoulua – Auroran, Lastenlinnan ja Haartmanin koulut – yhdistyivät elokuussa yhdeksi kouluksi. Opetusta tarjotaan kuitenkin yhä seitsemässä yksikössä.

Oppilaiden määrä vaihtelee, mutta vuosittain sairaalaopetukseen osallistuu yli tuhat oppilasta, joilla on somaattisia, neurologia tai psyykkisiä sairauksia. Syöpäpotilaat, kuten Varhala, opiskelevat Lastenklinikan yksikössä.

Tammikuussa vain pari päivää joululoman päättymisen jälkeen Varhalan imusolmukkeet turposivat kananmunan kokoisiksi. Lääkäri totesi sen johtuvan imusolmukesyövästä.

Sytostaattihoidot aloitettiin heti leikkauksen jälkeen. Samalla Varhala joutui jäämään pois tavallisesta koulusta.

"Sytostaatit on sellaisia solumyrkkyjä, jotka vievät kaiken vastustuskyvyn. Jos sitten saa esimerkiksi flunssan, niin se voi olla mun kannalta huono juttu", Varhala selittää. Hän on tottunut avaamaan lääketieteellisiä termejä.

Sairaalakoulun opetukseen voivat osallistua kaikki sairaalassa kirjoilla olevat lapset. Lyhimmillään oppilaat piipahtavat koulussa vain päivän, toiset käyvät sitä jopa vuosia.

Sairaalakoulussa pyritään mahdollisimman lähelle tavallista koulua. Siksi siellä noudatetaan lukujärjestystä, vaikka oppilaat tulevat ja menevät toimenpiteiden ja voimiensa mukaan.

"Erityisesti sairauden vuoksi eristyksessä oleville oppilaille koulunkäynnin sosiaalinen puoli on tärkeää", Myllylä sanoo.

Niille, jotka eivät voi tai jaksa tulla kouluun asti, opettajat antavat yksityisopetusta sängyn vieressä. Varhalan luona opettaja kävi jo eristyshuoneessa, jonne poika joutui kahdeksi viikoksi heti leikkauksen jälkeen.

"Se oli vähän outoa, kun ei ollut muita oppilaita ollenkaan", Varhala sanoo.

Kotiuduttuaan hän on osallistunut opetukseen aina sairaalakäyntien yhteydessä. Pian koulunkäynti muuttuu säännöllisemmäksi, sillä hänelle on haettu niin kutsuttua avopaikkaa. Se tarkoittaa, että taksi alkaa hakea hänet kotoa sairaalakouluun joka päivä.

Kaikkein mieluiten hän palaisi takaisin omaan kouluunsa, sillä siellä ovat myös parhaat kaverit: Marja, Nikolai ja Iskander. Toive oli lähellä toteutua lokakuussa, mutta sitten vanhasta koulusta löytyi kosteusvaurio.

"Harmitti tosi paljon, kun en päässyt takaisin", Varhala sanoo.

Sytostaattihoidot kestävät vielä ainakin puolitoista vuotta. Hän toivoo kuitenkin, että voisi palata tavalliseen luokkaan jo joulun jälkeen.

"Ja parin vuoden kuluttua pääsen jo yläasteelle", hän suunnittelee.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi