Villeltä katosi kolme vuotta

Ensin Ville masentui, sitten menivät luottotiedot ja tuli häätö. Etsivä nuorisotyö auttoi Villen jaloilleen. Nyt hän asuu omassa yksiössä ja opiskelee ohjelmointia.

Oma koti. Opiskelupaikka, johon mennä aamulla. Itse tehtyä spagettia ja kaalilaatikkoa.

"Neljä vuotta täytyi tapella kaikesta, näki pahaa ja lannistavaa. Mutta jos tämä on se palkinto, niin ei harmita", sanoo helsinkiläinen Ville, 23.

Hän nostaa kupit pöytään, tarjoaa kahvia. Hyllyssä odottavat Java-ohjelmointi ja Liiketalouden matematiikkaa. Ikkunasta kuuluu, kun juna tulee asemalle.

HS tapasi Villen pari vuotta sitten. Silloin hän asui tukiasuntolassa ja eli runsaan 400 euron toimeentulotuella. Papereissa oli potkut koulusta, maksuhäiriömerkintä, masennusdiagnoosi ja häätöilmoitus opiskelija-asunnosta.

Ville puhui analyyttisesti, mutta järjestyksenpito ontui vielä. Aamulla oli vaikea herätä.

"Aika isoja ponnistuksia joutui tekemään", hän sanoo nyt.

Villellä on lievä Aspergerin syndrooma. Se ei näy kohteliaasta miehestä päällepäin mutta vaikeuttaa aloittamista. Ehkä siksi ongelmat kasaantuivat: likaiset astiat tiskipöydälle, laskut pöydänkulmalle ja väsymys mieleen.

Kaaos lamaannutti. Sitä oli mahdoton purkaa yksin.

Parin vuoden ajan Ville tapasi säännöllisesti Diakonissalaitoksen etsivän nuorisotyön Vamoksen työntekijää, joka auttoi järjestämään asioita viranomaisten kanssa.

"Se ei ollutkaan ylitsepääsemätöntä, kun otettiin aina pieni askel kerrallaan", Ville kertoo.

Nyt kuuluu hyvää. Ville muutti omaan yksiöön viime kesänä ja aloitti syksyllä datanomin opinnot Suomen liikemiesten kauppaopistossa. Hän haluaa ohjelmoijaksi.

Villen luona käy Autismisäätiön tukihenkilö kolmena iltana viikossa. Hän auttaa missä milloinkin on tarve: yhdessä on siivottu, lenkkeilty ja käyty Ikeassa.

"Se on auttanut tosi paljon jaksamaan. Jos tällaisen tuen olisi saanut neljä vuotta sitten, uskon, ettei mitään ongelmia olisi edes tullut", Ville sanoo.

"Mutta ehkä silloin 18-vuotiaana mulla oli enemmän kusta päässä, tai ylpeyttä, kun muutin omilleni pois kotoa."

Ei silloin tukea halunnut, kun elämä oli avoimena edessä. Ja sitten kun sitä olisi tarvinnut, voimia avun etsimiseen ei ollut.

Raha-asiat ovat Villelle vaikeita. Perinnässä oleva velka kasvaa, koska sitä ei opintotuella lyhennetä.

"Kun valmistun 2014, velkaa on 16 000 euroa", Ville laskee. Pari tonnia vanhoja osamaksu- ja pikavippivelkoja, 6 000 euroa niiden korkoja ja loput sosiaalista luottoa, jota Ville on nostanut elämiseen.

Velka ei ahdista. "Kun menen töihin, saan sen maksettua. Olen silloinkin vielä alle kolmikymppinen."

Villellä on edunvalvoja, joka huolehtii laskujen maksamisesta. Ville saa kaksi kertaa viikossa käteen 40 euroa, joilla hän ostaa ruuat, maksaa kännykkälaskun ja käy kaverien kanssa ulkona.

"Yleensä Kallion paikoissa. Tässä on oppinut olemaan kitsas", Ville hymähtää.

"Se mietityttää, että on monta tuhat nuorta, jotka ovat samassa tilanteessa kuin olin, ja kaikille ei välttämättä käy yhtä hyvin."

Villen nimi on muutettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi