Virkanainen antoi sydämensä nuorille

Johanna Seppälä vaihtoi kaupungin viran ja kerjäläiset Aseman lapsiin.

Pitäisi puhua nuorista.

Johanna Seppälä on juuri aloittanut toiminnanjohtajana Aseman lapsissa ja istuu Helsingin Kampissa yhdistyksen Walkers-kahvilassa, uuden työhuoneensa alakerrassa.

Nuoret pelaavat vieressä PlayStationia, ja taustalla soi rockyhtye White Stripesin jynkytys Seven Nation Army.

Puhe kääntyy kuitenkin romanikerjäläisiin. Se on lähes väistämätöntä, koska Seppälä on työskenteli viimeiset neljä vuotta Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusyksikössä, joka oli jatkuvasti tekemisissä asian kanssa.

Seppälä, 38, on käynyt viran puolesta kahdesti Romaniassa romanien asuinalueilla. "Jokaisen virkamiehen kannattaisi pyörähtää siellä. Olen nähnyt pahempiakin slummeja, mutta silloin puhutaan sellaisista paikoista kuin Intian Delhi. EU:lla ei ole mitään varaa puhua minkäänlaisista ihmisoikeusloukkauksista missään muualla ennen kuin romanien asia on hoidettu."

Tällainen epäoikeudenmukaisuus on vastoin Seppälän arvomaailmaa.

Helsingin kaupunki ei kuitenkaan pysty tekemään nykyistä enempää näin valtavan ongelman ratkaisemiseksi. Ristiriita korpesi Seppälää, mistä päästäänkin tähän hänen uuteen työhönsä – eli niihin nuoriin.

"Haluan antaa jollekin asialle sieluni ja sydämeni täydellisesti. Se on se, mitä haen. Olen aina tehnyt töitä niin, että olen koko ajan läsnä. Tämä toiminta on sellaista, että joko olet läsnä tai et ole", hän kuvailee.

Aseman lapset on valtakunnallinen järjestö, joka pyrkii edistämään nuorten tervettä kasvua sekä ehkäisemään syrjäytymistä, väkivaltaa, rikollisuutta ja päihteiden ongelmakäyttöä.

Seppälän puhe lipsahtaa virkamiesmäiseksi, kun hän kaavailee Aseman lasten tulevaisuutta. Se rakentuu ennen kaikkea järjestöjen, yritysten, viranomaisten, kaupungin ja kaupunkilaisten tiiviille yhteistyölle.

Toinen teema on maahanmuuttajataustaiset nuoret. Seppälä haluaa, että Aseman lapset on kaikkia nuoria varten.

Ei ole mikään ihme, että Seppälä kuulostaa hetkittäin virkamiesmäiseltä, sillä hän työskenteli Helsingin kaupungille yksitoista vuotta. Ennen turvallisuus- ja valmiusyksikköä hän oli seitsemän vuotta kaupungin rikosten ja riitojen sovittelussa. Sen työn hän jätti taakseen, kun "toiminta pystyi seisomaan omilla jaloillaan".

Seppälällä on siis myös yli kymmenen vuoden kokemus turvallisuusalalta. Sen perusteella hän on valmis puolustamaan nuoria. "Kun häiriökäyttäytymisestä tulee palautetta, se ei yleensä koske nuoria. Se koskee ihmisiä, jotka saavat itse ostaa alkoholinsa. Kohderyhmä haukkumisessa on välillä vähän väärä", hän pohtii.

"Aikuisten suhtautuminen pitäisi olla parempaa kuin mitä se on."

Ja tässä sitä istutaan höpöttelevien nuorten keskellä Walkersissa. Ei tällaista paikkaa ollut Etelä-Pohjanmaan Karijoella, kun nuori Seppälä kuvitteli menevänsä isona kehitysaputyöhön pakolaiskeskuksiin.

Sitten tuli sosiaalipolitiikan opinnot Turun yliopistossa, työt Helsingin kaupungilla ja asuntolaina.

Jäljelle jäi halu nähdä maailmaa. Lomillaan Seppälä matkustaa usein kauas rinkka selässään. "Minulle on hirveän tärkeää käydä katsomassa maailmaa muuallakin. Ei voi ymmärtää, jos ei ole nähnyt."

Silmiä avaavia reissuja, aivan kuten virkamatkat Romaniaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi